Sateisen juhannuksen jälkeen on saatu nauttia mukavista keleistä. Olemme oleilleet vaihtelevasti kotona ja mökillä. Joensuussa kävimme anoppia tervehtimässä, ja muutaman päivän olimme myös äitini luona. Äidin luona oli mukanamme myös Nyytti, joka on vallan rattoisaa seuraa. Neidin pottailu alkaa sujua varsin hyvin, joskin senkin tiimoilta irtosi monta hymyä. Parin pottailun hymyn aiheita:

Nyytti istui potalla ja minä vartioitsin tapahtumaa vessan ovella.

-Minä ähkin tässä potalla, tuumi tyttönen ja jatkoi:

-Ähki sinä mummi minun kanssa!

Toinen kerta, jolloin hän oli itsekseen mennyt vessaan.  Minä olin laittamassa ruokaa ja huutelin keittiöstä, että joko se pissa tuli. Tyttö vastasi potalla istuen:

-Joo, mutta vaippaa en kerinny ottaa pois.

Vaippa oli jäänyt kauppareissulta vielä pöksyihin, muuten vaippaa ei juurikaan käytetty.

Tällä viikolla minä, Puoliso ja Kuopus teimme kaukomatkan peräti Helsinkiin saakka. Ei siellä ihmeitä toimiteltu, kunhan katseltiin ja huuhailtiin. Herkulliset leivoskahvit juotiin Fazerilla Puolison synttärin kunniaksi. Paluupäivänä kävimme luonnontieteellisessä museossa, jossa ihastelin entisen työkaverini Hanna Aallon tekemiä taustamaalauksia.

Kotiin ajelimme Ikean kautta. Joo, söimme siellä lihapullia..  Söin myös pehmiksen, joka on jotakuinkin mielijäätelöäni, mutta joka kotikylallä maksaa maltaita. Ikean pehmis maksoi 0,5 €, joten sellaisia olisi yhden kotikylän kipsan pehmiksen hinnalla saanut seitsemän! Tyydyin kuitenkin yhteen .

Mökin vanha ja ilmeisesti vuosia vähäisellä hoidolla ja olemattomalla lannoituksella sinnitellyt mansikkamaa on tuottanut yllävän paljon satoa - lukumääräisesti. Jos marjojen koko olisi samma kuin ostomarjojen, olisi satoa tullut jo ainakin parikymmentä litraa. Poimiminen on aika hidasta, mutta onhan tätä aikaa. Hyvin ovat tulleet pienetkin marjat syötyä.

Ensi talven työpaikasta on mustaa valkoisella ja lääkärintodistuksen ja rikosrekisteriotteenkin jo toimitin työnantajalle. Työmatka lyheni huomattavasti, niin että voin kulkea jalan tai pyörällä. Talo on vanha tuttu, mutta henkilökunta on aika paljon vaihtunut runsaan kymmenen vuoden aikana ja oppilaat tietysti kaikki .  Ja tehtävä on ihan toinen: nyt menen töihin kahdeksaksi ja lopetan puoli kolmelta enkä tarvitse enää kotona suunnitella tunteja tai korjata kokeita. Menen siis koulunkäyntiavustajan vakanssille. Ja niinhän se on, että samassa suhteessa työn kevenemisen kanssa kevenee myös palkkapussi, mutta pärjätään sitten vähemmällä!

Taidanpa lähteä uittamaan poikaa, koiraa ja itseäni!