Eilen Kuopus ei enää oksentanut eikä ripuloinut. Läksyjä hän teki pitkin päivää, koska niitä oli poissaolopäivinä kertynyt sivutolkulla. Illalla hän hilautui nukkumaan meidän sänkyymme, iskän ja äiskän keskeen.

Yöllä, kun kello oli noin 01:30, Kuopus kääntyi luottamuksella puoleeni ja antoi tulla ulos kaiken sen, mitkä hänen sisintään vaivasi ja painoi. Ja sitä oli uskomattomattoman paljon! Uskotte varmaan, että yönsä voisi viettää mukavamminkin kuin kuoriutumalla oksennuksen kastelemasta yöpaidasta, käymällä suihkussa, pyykkäämällä lakanoita, tyynyjä, tyynyliinoja, täkkejä, pussilakanoita ja 160-senttistä petauspatjaa...

Edellisen kappaleen olisi tietysti voinut ilmaista tiivistetyn yksinkertaisesti kirjoittamalla, että Kuopus oksensi viime yönä päälleni sekä petivaatteille.

Aamulla Kuopus tuumi, että hän heräsi vasta, kun oksennus jo tuli.  Niin heräsin minäkin, enkä ehtinyt alta pois! Sitkeä tauti tuntuu olevan. Ensi yöksi ajattelin häätää Kuopuksen pesuhuoneen lattialle nukkumaan: siitä ei kun vain sitten suihkulla huuhtoo viemäriin ylenannit.

En sitten tänään päässyt Lähikaupunkiin terapiaan enkä edes oman taajaman keskustaan, koska Kuopus ei halunnut (= uskaltanut) potea yksin. Suokaa siis anteeksi arpajaisissa voittaneet sekä Neljän kotiäiti: kun viimein sain koottua teille tulevat lähetykset, en päässyt niitä tänään postittamaan. Anteeksipyyntö olisi paikallaan myös niille  Saksassa, Portugalissa, USA:ssa ja Malesiassa asuville postcrossaajille, jotka innolla odottavan postin tuovan kortteja; heidän korttinsa lojuvat samassa pinossa. Heiltä on tässä kuitenkaan turha anteeksi pyydellä, sillä jostain merkillisestä syystä kaikki maailman postcrossaajat eivät lue blogiani, vaikka kirjoitan sitä selkeällä suomen kielellä! Viimeisen pinossa olevan kirjeen saajalta, KELA:lta sen sijaan ei tarvitse pyydellä anteeksi, sillä KELA vain kehrää tyytyväisenä, kun ei saa vielä kirjettäni, jonka vastaanottaminen merkitsee sille vain lisätyötä ja rahanmenoa!