Onpa ollut hiljaista tässä blogissa! Sitten viime päivityksen on tapahtunut paljon, mutta kirjoittaminen on kerta toisensa jälkeen jäänyt aikeeksi. En kuvittele antavani kattavaa raporttia nytkään, mutta pienen päivityksen sentään kirjoitan.

Tärkein tapahtuma on ollut 28.11.2010, jolloin Lapsukainen sai pikkusiskon eli meille syntyi kolmas lapsenlapsi. Nimeän hänet tuohon perhelaatikkoon Nupuksi, jonka nimen hänen serkkutyttönsä oli keksinyt. Nuppu onkin soma kuin kukkanen, ja iloitsen suuresti siitäkin, että hänen vanhempansa saavat nyt kokea huomattavasti helpompaa vauva-arkea alusta saakka. Lapsukainenhan vietti elänsä ensimmäiset kuukaudet keskosten teholla lastenklinikalla.

Melkein koko joulukuun olin vuosilomalla; työsuhdehan päättyi 31.12. Nyt olen työttömänä. Tekemistähän toki on, mutta tällainen odottavan epävarma tilanne on jossain määrin stressaava. Lyhyydestään huolimatta työrupeama oli antoisa ja rikas; niin hyvää työpaikkaa tuskin enää vastaan tulee. Haikein mielin pakkasimme maahanmuuttoviraston omistamat yksikön tavarat siirrettäviksi muualle ja vielä haikeampina saatoimme viimeiset asukkaat uuteen kaupunkiin. Yhteydet moniin työkavereihin ja oppilaisiin (asukkaisiin) ovat säilyneet, ja kuulumisia on vaihdettu puolin ja toisin. Kyllä meillä vain oli mahtava porukka!

Olen iloinen siitä, että minulla on lenkittäjänä lappalaiseni, joka on aina valmiina kävelylenkeille. Millään kelillä sitä ei palele, eikä se halua aina yöksikään sisään. Yhtennäinen pakkasjakso alkoi 16.11. ja ensimmäistä kertaa sen jälkeen mittari nousi näyttämään plussaa eilen 10.1. Aika moni lenkki olisi jäänyt tänäkin aikana tekemättä ilman tätä koirulaista!

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Toivottavasti kaikki eivät ole pitkän tauon aikana blogiani unohtaneet!