Tässä on tämäkin lauantai hujahtanut miltei huomaamatta. Vaatehuoneessa olen pitänyt siivous-inventaariota, jonka kuluessa havaitsin, että sielläkin on vielä lankoja enemmän kuin kuvittelin. Tilaa tuli kummasti, kun siirtelin tavaroita laatikoista toisiin; oli näet niin monta vajaata kangastilkku- ja lankalootaa.

Elän siinä toivossa, että Puoliso saa maanantaisella Helsingin reissulla käydyksi Ikeassa, niin että saisimme valmiiksi hylly-ja muut säilytyssysteemit liukuovien taakse makuuhuoneen pitkälle seinämälle. Ikeasta haluan myös lisää Lådis-laatikoita. Tukeva 19 litran muovilaatikko kansineen maksaa 1,70 €, ja pinottaviin laatikoihin on hyvä säilöä jos vaikka mitä! Tuo halvin versio on musta ja sinänsä synkkä, mutta kun säilytyslaatikot eivät ole näkösällä sen enempää silmän ilona kuin murheenakaan, ei värillä ole väliä!

Töitä en saanut kummastakaan hakemastani paikasta, joten jatkan toistaiseksi kotosalla. Työ ja terveys, niin kuin kaikki muukin, on korkeemmas käres, joten en jää tätä takaiskua suremaan.

Tänä vuonna olen aloittanut kesäkukkien kasvattamisen erittäin varhain Silmänisku

Kuvassa on pelakuu, jonka syksyllä nappasin mukaan äidin ovenpielestä, koska se oli jäämässä pakkasten armoille. Kaivoin sen isommasta astiasta tuohon ruukkuun ja toin meille. Sille kävi kuitenkin niin, että unohdin sen kuistille ensimmäisenä pakkasyönä, ja se paleltui. Otin sen vielä sisään nähdäkseni, jäikö siihen mitään eloa. Ei näyttänyt jäävän, ja katkaisin paleltuneen kasvin poikki. Kävi kuitenkin niin, että muutamassa päivässä se alkoi työntää uutta versoa rungosta multarajan alapuolella. Siirsin sen ikkunalle, ja siinä se on kasvanut noin mittavaksi. Eikä siinä kaikki. Vähän aikaa sitten huomasin, että ruukun reunasta työntyy jotain uutta vihreää: se oli krassin taimi, joka muutamassa päivässä hujahti noin pitkäksi ja honteloksi. Saa nähdä, selviääkö se kesään saakka. Pelakuun vieressä kasvanut rehevä krassi oli siis syksyllä tiputellut siemeniään naapurin viereen!