Ettei blogini vallan näivety, kirjoitan pienen pikakatsauksen tämänhetkiseen elooni. Viime maanantaina sain tietää, että työni paikassa, jossa olen ollut sijaisena aiemmin kesällä ja nyt yhtämittaisesti yli kolme viikkoa, jatkuu vuoden loppuun. Sairasloman sijaisuus olisi jatkunut vielä viikon, mutta koska yksi työntekijä muutti ulkomaille, toimitaan ensi viikon ajan poikkeusjärjestelyin ja siitä eteenpäin en ole enää sijainen vaan määräaikainen työntekijä. Toivottavasti energiaa ja terveyttä riittää, ja mieluusti jatkaisin ensi vuonnakin, mikäli ei mitään takapakkia tule!

Työn jatkuminen ja se, että joukkoliikennettä ei ole suunniteltu aikatauluuni sopivaksi (miksi ihmeessä ei? Yllättynyt), ovat nyt johtaneet tilanteeseen, jossa minun on ollut pienoinen pakko työntää autoilukammo taka-alalle ja ruveta pyörittelemään rattia. Nykyisellä autollamme en ollut ennen eilistä ajanut lainkaan, ja muutenkin autoiluni on ollut ties miten kauan ihan olematonta, joten katsoin parhaaksi lähteä treenaamaan Puolison avustuksella lähistöllä olevalle kirkon parkkipaikalle. Puoliso istui vieressä ja Lapsukainen takapenkillä. Kun olin aikani peruuttanut, kääntynyt, ajanut ympyrää ja kahdeksikkoa ja ties mitä, kuului takaa kolmivuotiaan napakka käsky: "Mummi, lopeta tämä vaarallinen leikki nyt!" Toivottavasti autoiluni ei sentään tuolla muun liikenteen seassa ole vaaraksi sen enempää muille kuin itsellenikään.

Hyvää viikon alkua ja jatkoa samalla toivotuksella! Nauttikaa auringosta ja poimikaa vitamiinit talteen: