Meillä on lankapuhelinkin, vaikka kotimme ei olekaan museo. Sitä käytetään sangen vähän, ja sen olemassa olo johtuu lähinnä saamattomuudesta ja siitä, että Äiti epäilee, ettei opi ulkoa kännykkänumeroita eikä kunnolla niitä pysty näkemään.

Asiaan siis: Iltana muutamana lankapuhelin soi. Kuopus kipaisi vastaamaan olettaen kai, että Äiti eli hänen mumminsa soittaa. Tältä se kuulosti:

- Kuopus Kultainen (vastasi reippaasti koko nimellään)

...kuuntelua...

- Jos olet joku lehtimyyjä, niin mitään ei tilata!

Suorastaan kadehdin Kuopuksen kykyä vastata napakasti lehtimyyjälle heti ensitapaamisella. Minulta on vienyt vuosia, ennen kuin olen oppinut lopettamaan heidän litaniansa alkuunsa. 

Sinnikäs oli myyjäkin, koska ei uskonut Kuopusta vaan aneli hänen isänsä puhelimeen. Puoliso ei ollut sen innokkaampi lehden tilaaja, mutta hän kuitenkin muotoili kieltäytymisen hieman pehmeämmin.

Olen kuullut sanottavan, että savolaiset eivät osaa sanoa suoraan ei, vaan heidän täytyy ilmaista asia mutkitellen ja hellävaraisesti.  Kuopuksella ei ainakaan tuota savolaisgeeniä ole, ja epäilen, että ko. geenin teho minussakin on heikentynyt  Savosta muuttamisen jälkeen.