Jotain todella mukavaa on tapahtunut: meillä on Mökki! Haave siitä on ollut enemmän tai vähemmän pinnalla jo vuosia, ja nyt se on muuttunut todeksi. Keväällä jätimme yhdestä mökistä tarjouksen, mutta sitä mökkiä emme saaneet, ja parempi niin. Joskus unelmat näköjään toteutuvat yllättäen ja nopealla aikataululla. Silloin, kun ensimmäisiä mökkitontteja kävimme tutkailemassa seitsemän vuotta sitten, en olisi kuvitellutkaan pystyväni niin nopeaan päätöksen tekoon kuin nyt.

Torstaina tulee kolme viikkoa siitä, kun illalla näin netissä samana päivänä julkaistun Mökin myynti-ilmoituksen. Soitin Puolisolle ja kehotin tutustumaan kohteeseen. Perjantaina hän kävi ohi kulkiessaan kiinteistonvälittäjän toimistolla saamassa lisäinfoa ja kehotuksen käydä omin neuvoin tutustumassa Mökin ympäristöön. Lauantaina menimme Mökkiä katsomaan, ja ulkoa tarkkailtuna kokonaisuus kiinnosti meitä. Saimme puhelimitse tiedon avaimesta ja luvan käydä sisätiloissa. Nopeasti päätimme, että haluamme Mökin. Lauantaina sovimme kaupasta suullisesti, ja sunnuntaina maksoimme käsirahan. Sunnuntaina Mökki-ilmoitus oli vielä aiemmin sovitusti sanomalehden kiinteistöliiteessä, ja oli välittäjän päivystyspuhelin soinut yhtenään. Kerrankin toimimme ajoissa, sillä sunnuntaina moni muukin olisi jo ollut valmis kauppoihin.

Mökkien hinnat ovat suurimmaksi osaksi karanneet pilviin, mutta tämän hinta oli siedettävä, joskin pankin talkkareina tässä ollaan monta vuotta! Isoon vesistöön ei tontti rajoitu, mutta lampikin riittää. Matkaa kotoa on siedettävät kolmisenkymmentä kilometriä eli sinne ajaa hyvinkin puolessa tunnissa.

Kuvia ei vielä ole tarjolla, sillä sen kerran kun muistin ottaa kameran mukaan, olivat siitä patterit lopussa. Tyytykää siis sanalliseen kuvailuun: Mökki on kokonaisuus, johon kuuluvat 

a) Tupamökki, vuonna 1950 rakennettu talo, jossa on pieni tupakeittiö, kaksi pientä kamaria ja avointa ullakkotilaa, jonne voi vaikka rakentaa pari huonetta. Tuvassa on leivinuuni-puuhella -yhdistelmä ja kamarissa sievä pieni uuni, jonka perä lämmittää toista kamaria. Tupamökissä on yksivaihesähkö, joka takaa mahdollisuuden jääkaappiin ja tarvittaessa vähän muidenkin sähkölaitteiden käyttöön, kuten kännykän akun lataamiseen ja lukuvaloon. Ulkoiselta olemukseltaan tupamökki ei erityisemmin viehätä, mutta ehkäpä alakuloisen kulahtaneet seinälevyt korvataan joskus lautavuorauksella.

b) Aittarakennus, jossa kaksi rojuista aittaa. Näen ne kuitenkin silmissäni jo siistittyinä uusin seinäpinnoin varustettuina makuutiloina. Ovien vanhat lukot avautuvat tosi isoilla avaimilla.

c) Navettarakennuksessa on tilava varastotila (sinne saavat muuttaa Puolison rakkaat lauta- ym. puukokoelmat), sisäkattonsa romahduttanut navetta, pieni maitohuone, puuliiteri ja huussi. 

d) Kellari, joka on betonivaluinen sekä siivottuna ja tuuletettuna kunnon kylmätila.

e) Pihasauna, joka on läpimätä ja purkutuomion saanut. Kunnon muuripata siellä on; siis ihan valurautainen ja pihakukille kelpaava.

f) Saunamökki on lammen rannalla. Se on hyvin siisti hirsirakennus, jossa on takkahuone, keittiösyvennys, pieni pukuhuone, sauna ja katettu kuisti, johon mahtuu pöytä ja tuolit. Rannallakin on huussi ja puuvarasto.

g) Muutama sata metriä välimatkaa tupamökin ja saunamökin välillä.

h) Kymmenkunta marjapensasta ja yksi omenapuu sekä mansikkamaa.

i) Metsän sukuista kasvustoa: pieni koivikko, muutamia isoja mäntyjä ja joukko pienempiä, erikokoisia kuusia (joista jotkin onnelliset saavat koko runkonsa tai latvansa joskus joulujamme koristamaan), visakoivuja ja lehtikuusia, Puolisolle rakasta ryteikköä raivattavaksi ja tuottoisaa sienimaastoa.

j) Kaivot, joista toinen on kelvoton ja toinen kaipaa kipeästi kunnostusta.

En pidä kylmässä tai edes viileässä vedessä uimisesta, mutta ensimmäisellä saunomiskerralla selätin pelkoni ja uin hyytävän kylmässä vedessä. Onneksi sauna oli lempeän lämmin. Saunamökillä ei ole sähköä enkä usko sitä siellä tarvittavankaan.

Mökki on siis vallan ihana, ja olen tavattoman kiitollinen siitä!