Oivalsin taannoin, etten ole koskaan neulonut miesten sukkaa. Siis ihan isoa sukkaa, yli 40-numeroiseen jalkaan. Äiti piti huolen sukkien neulomisesta tälle vuosituhannelle saakka; hänen neulomisensa loppui näön heikkenemiseen joskus 6 – 7 vuotta sitten. Kuopukselle hän vielä neuloi sukkia ja lapasia, kun tämä oli alle kolmen vanha. Neuloin tosin sukkia silloinkin, kun Äiti piti huolen sukkavarastojen täydentämisestä, mutta neulominen perustui lähinnä siihen, että oli kiva kokeilla jotain lankaa tai mallia. Sellaista kokeiluahan on turha tehdä miesten sukkiin (ainakaan Puolison), koska hienot langat ja monimutkaiset kuviot menisivät tyystin hukkaan: villasukka mikä villasukka!

Esikko esitti  toiveen, että neuloisin hänelle joululahjaksi sukat. Toive tuli niin myöhään, etten ehtinyt sitä täyttää, mutta eilen panin langat puikoille ja aloin tikuttaa vartta: 14 silmukkaa seiskaveikkaa puikollaan, ja puikkokoko 4. Tulossa elämäni ensimmäinen miesten sukka!

Huomenna suuntaan pitkän joulutauon jälkeen terapiaan. Mielelläni menen jälleen. Aloitamme työskentelyn jotakuinkin käsittelemättömän asiakokonaisuuden kanssa, joten siinäkin mielessä motivaatio on kohdallaan. Eipä tämän terapian kohdalla motivaatio tosin ennenkään ole ollut hakusessa, vaikka lähikaupunkiin kulkeminen keskimäärin kerran viikossa linja-autolla Kuopuksen esikouluajoista saakka on vaatinut yhden jos toisenkin järjestelyn!

Ja sokerina pohjalla:

Minä olen Nyytti, toissa päivänä mummilla hoidossa, eilen täytin yhden kuukauden ja katselen maailmaa tarkasti. Moi iskä ja äiti sekä tulevat kummit, kun käytte mummin blogia kurkkaamassa!