Natsu yllätti minut iloisesti tällä tunnustuksella:
Here the rules:
Säännöt:
1. The winner can put the logo on his/her blog./ Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Link the person you received your award from./ Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nominate at least 5 other blogs./ Nimeä vähintään 5 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Put links of those blogs on yours./ Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./ Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.
Annan sen seuraaville, joilla eilisen tarkistuksen mukaan ei sitä vielä ollut:
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Eilen tietokone, tai nettiyhteys pikemminkin, temppuili niin, että valmiiksi kirjoitettua tekstiä katosi, joten jätin silloin homman kesken. Mainioita blogeja on paljon, mutta tässä oli valinta tällä kertaa.
Lauantaina ja sunnuntaina oli Simpeleellä Antiikki- ja keräilypäivät. Olen ollut tapahtumassa kerran ennenkin, muistaakseni vuonna 2001. Myyjiä Suomesta ja Ruotsista tapahtumassa oli n. 100 ja sen lisäksi oli erilaisia näyttelyitä, luentoja ja tunnistamispalvelua. Antiikkia arvioivat ja tunnistivat ainakin Antiikkia, antiikkia –ohjelmasta tuttu Wenzel Hagelstam ja arabian museon entinen johtaja Marjut Kumela.
Sunnuntaina suuntasin tyttären kanssa keräilypäiville. Ihania astioita ja tekstiilejä menneiltä vuosikymmeniltä, tauluja, kirjoja, lehtiä, rahoja, postimerkkejä ; niin paljon mukavaa ja kaunista katseltavaa. Ostin Kuopukselle muutaman tinasotilaan ja Puolisolle Tekniikan maailma –lehden vuodelta 1959. Kotiin tuli myös samanlainen kermakko-sokerikko –setti, joka oli lapsuudenkodissani 60-luvulla. Nähtävää oli enemmän kuin jaksoi tarkastella, mutta hyvä mieli tapahtumasta jäi.
En käytä itse kahvissani sokeria sen enempää kuin mitään maitotuotettakaan, mutta vieraille voin nostaa nämä pöytään ja muistella, että niin teki äitikin. Kun ei ollut vieraita, isä kaatoi kahviinsa Vuokko-kermaa suoraan pullosta, mutta vieraille katettiin aina kermanekka. Arabian hyvin hinnakkaitakin kannuja eilen ihaillessani ajattelin, että lapsuudessani 60-luvulla oli joka emännällä Arabian maitokannu ja kahvikupit. Eivät ne tuolloin voineet olla suhteessa niin kalliita, kuin Arabian uudetkin astiat nykyään. Kahvikupeilla on jokapäiväisessä käytössä ollut taipumus särkyä lautasia helpommin. Monen monta kukkien aluslautasista tutuksi tullutta kahviastiastomallia tunnistin eilisellä kierroksella.
Kommentit