Talvella paleli, vaan nyt ei  Pysyttelen enimmäkseen varjossa tai sisätiloissa paahteisimpana aikana. Aurinkoa olen ottanut viimeksi kesällä 1991, siis kaksikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen olen viihtynyt varjossa: siskossani todettiin syksyllä 1991 melanooma, joka johti kuolemaan vuoden 1992 alussa. Pahaa tekee, kun näen ihmisten paahtavan tuntikausia paljasta ihoaan.

Olen vuosia miltei inhonnut hellelukemia, mutta viime kesän pitkän hellejakson aikana aloin nauttia kuumuudestakin. Ja miten mukava olikaan käydä hellepäivän iltana myöhään kävelemässä koiran kanssa. Niin on nytkin!

Kylällä on torstaisin toripäivä. Tänään on sitten syötykin ihanaa lähiruokaa: varhaiskaalia, kurkkua ja tomaattia Ruokolahdelta ja muikkuja Puruvedeltä. Hyvää oli

Tiistaina kävin Kuopuksen kanssa vallan kaupungissa saakka. Tai itse asiassa kahdessakin, jotka nykyään ovat kiinni toisissaan. Prismassa Kuopus katseli ruokien hintoja ja kiteytti katselmuksensa näin:

- Äiti, jos aiot tosissaan laihtua, niin siun pitää siirtyä syömään pelkkää luomua.

- Ei kai se luomu sen paremmin laihduta, epäilin.

- Niin, mutta se on niin kallista, ettei siulla ois vara syödä kovinkaan paljon, perusteli poikani 11 v.