Nyt minulla on punainen menopeli. En tarkoita sitä punaista Ainotarta, joka on ollut polkupyöränäni jo vuosia, vaan koirankoppia iloisesti muistuttavaa Toyotaa.Sillä on mukavampi ajaa kuin Puolison autolla, jolla olin perjantaina töissä. Huomisesta alkaen olen määräaikaisessa työsuhteessa enkä enää sijaisena, ja on helpottavaa, että en tarvitse enää järjestellä kulkemisiani ja aikataulujani kaikkien mahdollisten sukulaisten ja työkavereiden kyyteihin turvautuen.

Olin tänään Kuopuksen kanssa hoitamassa Nyyttiä, sillä Vävykkä oli uistelukisoissa ja Tytär oli isänsä kanssa remontoimassa tulevaa liikehuoneistoaan, jonka hän jakaa kosmetologin kanssa.  Nyytin nukkuessa keräsin herukoita Tyttären keräämien lisäksi ja laskin niistä mehua. Päiväunilta herättyään Nyytti näytti muutamaan kertaan, miten pienet tomerat tyttöset seisovat ilman tukea. Se vain näyttää niin hurjalta, kun pystyssä pysymisestä ei oikein vielä ole takeita!

Huomisesta alkaen pidän majaa eri luokassa kuin tähän saakka. Tuntuu mukavalta ajatella, että se on oma luokkatilani. Minun silmiini se on tätä nykyä aika karu, ja yritänkin saada siitä vähän kodikkaamman. Kukkia vien ikkunoille, ja seinät saavat kaipaamiaan julisteita tai tauluja. Ja kaiken tarpeettoman rojun toivon saavani sijoitetuksi jonnekin muualle!

Tämän vuoden viimeinen täysi kesäviikko pyörähtää huomenna käyntiin. Elokuu on pian ohi ja alkaa syksy.Onneksi syksykään ei koskaan ole pelkkää harmaata taivasta, sadetta ja tuulta vaan myös kuulaita aurinkoisia päiviä, jolloin valo on kaunista ja ilma helppoa hengittää. Mukavaa viikon alkua!