Olen kohtuullisen hyvä aloittelemaan kaikenlaisia asioita, mutta läheskään aina en saa valmista aikaan. Tämä koskee monia eri asioita ja elämänaloja, varsinkin käsitöitä. Mietiskelin tänään, mahtaisiko valmista syntyä paremmin, jos joku muu aloittaisi, ja minä jatkaisin ja lopettaisin. Tytär oli aloittanut sukan neuleen, mutta ensimmäisen varren neulottuaan antoi  työn minulle. Sukat valmistuivat vähällä vaivalla, mutta lankakin oli seiskaveikkaa ja puikot kokoa 4. Kuvankin otin, mutta kätkin kameran jonnekin... Saa nähdä, kuinka kauan seuraavissa sukissa menee: ne ovat ensimmäiset kärjestä aloittamani. Niitä en kuitenkaan kuvaa ainakaan ennen joulua, sillä suunnittelin antavani ne joululahjaksi. Äidin hartiahuivia olen neuloskellut toivoen senkin valmistuvan jouluun mennessä. Pari hattua on viimeistelyä vaille valmiina, ja Nyytin pienen villatilkkupeiton lappusista on puolet neulottu.

Tytär ompeli minulle uudet verhot makuuhuoneeseen ja uusia tyynynpäällisiäkin on luvassa lähiaikoina. Ompelukoneeni on Tyttärellä lainassa, ja hän tarjoutui ompelemaan verhot, kun vielä joten kuten mahtuu masunsa kanssa ompeluetäisyydelle koneen ääreen.

Tänään leivoin Lapsukaisen kanssa muumikakkua. Hän oli sanut pienen sievän muumikakkuvuoan, johon sitten yhdessä teimme mukana tullutta ohjetta noudattaen banaanikakun. Teimme tosin kolminkertaisen annoksen, niin että sain kakun toiseenkin vuokaan. Innokkaasti Lapsukainen hämmensi taikinaa ja lisäili sekaan ainesosia. Kakku kassissa hän sitten lähti tyytyväisenä kotiin. Pianhan sitä voi jo ruveta paistamaan piparkakkujakin; sitä Kuopuskin odottaa innolla.

Lokakuun aikana en ole käynyt terapiassa, koska myönnetty terapiasatsi loppui. Tänään tuli päätös uudesta jaksosta, joten ensi viikolla jälleen alkanevat viikottaiset visiitit lähikaupungissa. Matkoihin menee enemmän aikaa kuin itse terapiaan, mutta väliäkö tuolla, koska reissaaminen on osoittautunut vaivan arvoiseksi.

Yöksi on luvassa pakkasta, joten pitääpä ottaa sisälle viimeinenkin pihalla, tai itse asiassa kuistilla, kylmäkäsittelyssä kärvistellyt pelargonia. Saa nähdä, saako se shokin päätyessään lämpimään huoneilmaan. Neljä aiemmin ikkunalle ottamaani sukulaistaan ovat vielä kaikki hengissä, joskin lehtien pudottelua ja honteloitumista on ollut havaittavissa. Tyttären kellarisa en ole käynyt kurkkimassa, kuinka sinne viedyt yksilöt jakselevat. Pitänee käydä viikon sisällä antamassa niille vettä ja samallahan niiden vointia voi vähän arvioida.

Orkideoilleni, jotka ovat kestäneet hengissä helmikuusta saakka, laitoin uutta kasvualustaa tällä viikolla. Toisessa on pari nuppuakin, joten kukintaakin näyttää olevan luvassa. Jouluamaryllikset eivät voi juuri mitenkään, koska en vienyt niitä kesällä ulos ja muutenkin löin niitä laimin. Tuolla ne kököttävät melko surkeina sipuleina, joten pitänee ostaa yksi uusi sipuli joulua varten.