Myöhään torstai-iltana, tai itse asiassa jotakuinkin vuorokauden vaihteessa kuulin, että ukkosti ja satoi. Taisi vähän jossain tuullakin, koska sähköt menivät poikki.

Aamulla ihmettelin, kun sähköjä ei vieläkään ollut. Lähdin ulkoiluttamaan Koiraa, ja huomasin, että naapurin roskis on nurin pitkin pihaa. On tainnut tosiaan vähän tuullakin, ajattelin. Ohitin pari taloa ja näin useita isoja kaatuneita puita rakentamattomalla tontilla. Onneksi sentään puut olivat kaatuneet niin, ettei rakennuksia ollut jäänyt alle. Yhden naapurin talon vierestä iso koivu oli rojahtanut kumoon, mutta onneksi poispäin talosta.

Töihin ajellessani näin, että kuutostielle menevältä parin kilometrin pätkältä oli raivattu lukuisia isoja tukkeja ja pienempiä puita tien sivuun.Pahimmat tuhot näin kuitenkin lauantaina mennessäni Vuoksen kaupunkiin rippilahjaostoksille: parinkymmenen kilometrin matkalla kotikylältä etelään oli toinen toistaan kamalampia näkymiä! Välillä puita ja piuhoja oli sekavina ryppäinä, tiellä oli roskaa pois raivattujen puiden jäljiltä, paikoitellen isoja aloja oli puut kumollaan ja juurakot pystyssä ja hirviaitaa oli kilometrikaupalla rutussa puiden alla. Lohduttomimman näköistä oli niissä paikoissa, joissa puut olivat isoilta aloilta katkeilleet parin metrin korkeudesta tai hieman ylempää tai alempaa. Maisema oli kuin sotatanner!

Sähköt saimme takaisin noin kello 23 perjantai-iltana, joten melkein koko vuorokausi meni ilman sähköjä. Lähiseuduilla on alueita, joilla ei sähköä ole vieläkään.

Tavallisesti ulkoilutan koiraa lähialueen metsäteillä ja poluilla, joista on vara valita, sillä reittejä on paljon. Nyt on kävelty lähes pelkästään pikiteitä pitkin, sillä suurten kaatuneitten puitten ylittäminen tai kiertäminen on konstikasta. Joissakin paikoissa puita on sikin sokin isoina rykelminä.

Nähtyäni valtavat määrät tien vierille ajoväyliltä raivattuja puita ja katseltuani metsien valtavaa tuulenkaatojen määrää ajattelen pelolla, mitä olisi tapahtunut, jos moinen myrsky olisi yhtä äkisti noussut päiväsaikaan, kun teillä olisi ollut moninkertainen liikenne ja ihmisiä olisi ollut metsissä ja muuallakin ulkona. Nyt onneksi vältyttiin kuolonuhreilta!

Sekin taas tuli selväksi, että sähköttä on aika orpo olo. Aamukahvistahan se alkaa:  Minä join kahvini työpaikalla, jossa sähkökatko oli ollut yöllä vain tunnin mittainen. Koiraa perjantaiaamuna lenkittäessäni tapasin kaksi kahvin keittoon menossa ollutta naapuria: toinen suuntasi asuntoautoonsa kaasun ääreen ja toinen kuskasi nokipannua grillipaikalle. Siellä, missä sähköä ei ole vieläkään, keitellään varmaan mansikkahilloja ja -mehuja sulaneista pakastemarjoista. Ai niin, missäpä keitetään, jos on vain sähköhella...