Otsikko viittaa viikonlopun saavutuksiin. Eilen tein kolme kalakukkoa. Lupasin taannoin Tyttären Armaalle, että teen kalakukkoja, jos hän hommaa kalat. Sovimme sitten, että eilen on kalakukkopäivä. Sain valmiiksi perattuja muikkuja, aamupäivällä nuottamiehiltä haettuja, ja niistä tekaisin kolme kukkoa: T:n Armaalle, hänen vanhemmilleen ja meille. Leivinuunia lämmitin ja seitsemän tuntia haudutin kukkoja uunissa. Hyvää tuli!

Tänään veimme sitten kaksi kukkoa naapuripitäjän, ja samalla reissulla hain muutaman pelakuun talvisijoiltaan Tyttären ja Armaansa kellarista. Pari pelakuuta näytti menettäneen elänhalunsa kellarin pimeydessä, mutta kolmessa oli selviä elonmerkkejä, joten toin ne kotiin. Leikkelin huonoinpia oksia pois ja siirsin kukat ikkunalle. Katsotaan nyt mitä valo, lannoitekastelu ja kohta uusi multakin saavat aikaan. Nyt ovat nämä aika huipeloita ja kalvakoita:

Kaksi viikkoa sitten leikkelemäni ikkunalla talvehtunut pelakuu on alkanut työntää innolla uusia lehtiä. Sillekään en ole vielä uutta multaa vaihtanut, mutta ehtiihän sen vielä. On minulla yksi kasvi täydessä kukassakin: runsas vuosi sitten joulun aikaan ostamani miniamaryllis. Sen pienet ja sirot vaaleanpunavalkoiset kukat eivät tällä kertaa auenneetkaan jouluksi vaan ystävänpäiväksi. Nappasin pitkäksi venähtäneen kukkavarren poikki ja laitoin maljakkoon: kukka kestää ainakin yhtä pitkään kuin sipulissa kiinni kasvaessaan eikä sipuli suotta kuluta itseään kukan ruokkimisella.

Olin eilen saunassa ukkomiehen ja poikamiehen kanssa. Saunoimme vähän tavallista myöhemmin, ja poikamies oli jo väsähtänyt. Löylyteltyään hän ilmoitti, ettei halua pestä saippualla itseään, ja hän perusteli tätä epätavallista toimintasuunnitelmaansa sillä, että hänen ei tarvitse, koska hän ei ole naimisissa, joten ketään ei haittaa, jos hän haisee hielle. Minä tähän totesin, etä naimisiin et sitten varmaan koskaan pääsekään ja jäät poikamieheksi, koska lakkaat olemasta puhdas ja raikas. "Jihuu, eläköön ikuinen poikamiehuus!" hihkaisi tämä saippuantorjuja, mutta sai siitä huolimatta shampoota tukkaansa ja saippuaa nahkaansa. Julma äiti katkaisi alkuunsa kahdeksanvuotiaansa tien kohti peräkamaripojan onnellista tulevaisuutta. Äidillehän tämä toki oli myös itsetutkiskelun paikka: onko äiti sellainen puolisonsa jyrääjä, että lapsi on päätynyt ihailemaan vaimosta vapaata poikamieselämää?