Kahdeksan vuotta sitten tähän aikaan nukuin sikeästi. Heräsin kello 00.30, kun olemattomaan tilaan litistetty rakkoni vaati tyhjennystä. Alamaha tuntui muutenkin jotenkin räjähdysherkältä. Vessassa huomasin, että verta tuli niukasti. Herätin Puolison ja sanoin, että nyt lähdetään. Ennen kuin sain kaikki vaatteet päälleni, tuli ensimmäinen supistus. Se oli sitä sorttia, että tiesin tapahtuvan.

Supistuksia tuli aika tiuhasti. Reilun 80 kilometrin matka keskussairaalaan ei koskaan ole sujunut niin nopsaan.

Kuopus syntyi hieman yli neljän. Ainoa, jonka synnytin ilman kivunlievitystä ja ainoa alle nelikiloinen. Ennen kuin jalat olivat kokonaan ulkona, pissi lensi ylös iloisessa kaaressa ja arvasin sukupuolen: tytöt eivät onnistu sellaisia kaaria suihkauttamaan.

Päivän kuvana eilen kuvattuja hämyvuokkoja Äidin pihalta; omani ovat vasta nupullaan.

1552220.jpg