Uusi vuosi alkoi rauhallisissa merkeissä. Tuuli tuiversi ulkona, mutta sisällä oli lämmintä, rauhaisaa ja jouluisaa. Nyytti kyläili meillä vähän pidempään; äitinsä ja isänsäkin jonkin aikaa. Nyt on Nyytillä kotonaan vaaleanpunainen huone käytössään. Talossa oli perheen sinne muuttaessa vaaleansininen ja -punainen lastenhuone; vauvan huoneeksi oli ensin kaavailtu neutraalimpaa sinistä ja vaaleanpunainen oli vierashuoneena. Tänään sitten kalustus oli vaihtunut näiden kahden kasken. Nyytti tosin nukkuu vielä vanhempien makuuhuoneessa ja enimmäkseen vanhempien sängyssäkin.

Lapsukainenkin pistäytyi vanhempiensa kanssa hakemassa meillä vuodenvaihteen räiskettä paossa ollutta neiti Parsonia. Esikon perhe oli muualla sukuloimassa, ja arveltiin meillä päin paukkuvan ja rätisevän vähemmän. Lapsukainen huoltojoukkoineen ei viipynyt meillä sen enempää, sillä hänellä oli juuri todettu alkava korvatulehdus, jota perhe meni kotiin lääkitsemään. Huomenna Lapsukainen on tulossa sitten vähän pitemmäksi aikaa; ehkä pääsemme kokeilemaan uutta rattikelkkaakin, jos sää sallii.

Yhtään uudenvuodenlupausta en ole tehnyt. Toivon kylläkin kaikenlaista itseltäni ja   uudelta vuodelta                                                                                                               

Toivon mm.  että<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

-          saan enemmän aikaan ja haahuilen vähemmän

-          kirjoitan ahkerammin

-          en jätä kaikkea viime tinkaan

-          liikun enemmän

-          syön vähemmän ja terveellisemmin

-          saan kodin kaaoksen hallintaan

-          kykenen ainakin osa-aikaiseen työhön ja saan töitä

-          rukoilen enemmän ja huolehdin paremmin hengellisestä elämästäni

-          aloitan joululahjojen teon ajoissa, mieluiten tällä viikolla J

-          teen jouluvalmistelut hyvissä ajoin

-          saan perustettua uuden kasvimaan

-          alan opiskella uutta kieltä, ehkä venäjää, ranskaa tai italiaa

-          teen käsitöitä huomattavasti enemmän kuin viime vuonna

-          luen enemmän monipuolista kirjallisuutta

 

Kun nyt katselen tuota listaa, voin vain ihmetellä, mistä mahtaa löytyä aika kaikkeen tuohon. Jos aion käydä töissä ja sen lisäksi tehdä yhtä sun toista enemmän kuin ennen, pitää minun loogisuuden vuoksi tehdä jotain vähemmän. Mitä se mahtaisi olla? Unesta ei voi tinkiä, olisi hyvä varmaan nukkuakin enemmän kuin viime aikoina. Mihin mahdan käyttää liikaa aikaa? Siihen varmaankin, että istun ja ihmettelen sekä  suunnittelen  saamatta juurikaan näkyviä tuloksia aikaan. Luulen, että se, mitä vaikeasta masennuksesta on vielä jäljellä, on lääkitys ja aloitekyvyn puute sekä siihen liittyvä käynnistymisen hitaus. Niin kiitollinen kuin olenkin siitä, että pahimman masennuksen mustat ja synkät syöverit tuskaisine aamuineen, toistuvine sekavine unineen, univaikeuksineen, ahdistuksineen ja kaikkine muine hirveyksineen ovat takana, toivon kuitenkin, että toimintakykyni elpyisi ja vahvistuisi.  Lienen itse nykyiseen olotilaani huomattavasti tyytyväisempi kuin kaikki läheiseni, joiden on ehkä vaikea käsittää kaikkea epäjärjestystä ja toimieni tuloksettomuutta. Eiväthän he (onneksi) voi käsittää tai kuvitella sitä epätoivoa ja tuskaa, joka syvästi masentuneen elämää hallitsee. Nyt elämässäni paistaa siihen verrattuna niin kirkas päivä, että en loppujen lopuksi  viitsi surra aikaansaamattomuuttani ja hitauttani, jotka sentään ovat pieniä taakkoja entiseen verrattuna. Vielä en uskaltaudu kokeilemaan sitäkään, millainen vaikutus sillä olisi, jos lääkitys lopetettaisiin kokonaan.

 

Toiveita itseni ja muiden osalta on varmasti paljon muitakin. Loputonta listaa en kai saisi koskaan valmiiksi, mutta  hurskastelematta ja kruunuani kiillottelematta voin vilpittömästi lähes puolen vuosisadan kokemuksella kiteyttää toiveeni tähän: Tapahtukoon Hyvän Jumalan tahto niin minun kuin muidenkin elämässä. Eletty elämä on osoittanut sen, että nekin Jumalan suunnitelmat, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä ole ymmärtänyt, ovat osoittautuneet elämää parempaan suuntaan johtaviksi. No, jos ihan rehellinen olen, niin yhden vaikean tapahtuman seurauksineen koen  sellaiseksi, jonka merkitystä Jumalan suunnitelmassa en ole ymmärtänyt. Senkin olen kuitenkin hyväksynyt, että tässä ajassa ei kaikkiin kysymyksiin voi saada vastausta.

 

Näiden ajatusten keskeltä toivotan kaikille blogiani säännöllisesti tai satunnaisesti lukeville

 

Kaikin puolin hyvää ja Jumalan siunaamaa vuotta 2009!

2196499.jpg

 Kuvassa maitopurkkien,  elintarvikevärin ja pakastimen avulla laadittu vuoden takainen jäälyhty