Pari viikkoa sitten kirjoitin pitkän päivityksen, joka katosi taivaan tuuliin tai bitti-avaruuksiin metsästäessäni kuvaa juttuun liitettäväksi. Vahingosta viisastuneena kirjoitan tällä kertaa jutun ensin talteen ja siirrän vasta sitten vuodatukseeni.

Tammikuun vietin enimmäkseen kotona. Kävin kyllä lukuisia kertoja eri ihmisten pakeilla kahdessakin eri työvoimatoimistossa. Näiden käyntien anti oli se, että päädyin työelämävalmennukseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olen naapurikunnan keskuskoulussa tutustumassa kouluavustajan työhön. Päivät ovat kuusituntisia ja kuluvat koulunkäyntiavustajan tehtävissä. Erityisesti olen saanut antaa suomen kielen tukiopetusta lapsille, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Saan ansiosidonnaisen päivärahani lisäksi päivittäisen ylläpitokorvauksen, jonka tarkoituksena on kattaa matkakulut. Olen tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Liki saman rahan saisin kotona ollessanikin, mutta nyt saan olla samassa talossa koko ajan, eikä tarvitse lähteä sijaisuuksiin 80 kilometrin päähän. Olisi onnenpotku, jos ensi syksynä pääsisin samaan kouluun alakoulun puolelle koulunkäyntiavustajaksi!

Mökkeilykausi on alkanut! Eilisen vietimme mökillä kokonaan. Kaikkea en saanut siivottua, mutta osan kuitenkin. Hiiret ja varsinkin myyrät olivat jättäneet tervehdyspapanoitaan niin piha- kuin rantamökkiinkin. Rannalle alkavat kalusteet olla koossa, mutta perille niitä ei vielä saatu, koska tie on vielä tosi märkä, niin ettei uskallettu sinne autolla. Pääsiäisenä rantamökkitien loppupätkä, joka muutenkin on tavalliselle autolle aika kehno, oli vielä lumen peitossa. Kävelyreitti puron yli ei ollut lainkaan kulkukunnossa, koska vesi oli noussut kauas viime kesäisiltä sijoiltaan. Lammen rannat olivat sulat vain metrin tai kahden leveydeltä. Ensimmäiset narsissit kukkivat heinikon keskellä, ja mielenkiinnolla odotan, onko pihamaalla muutakin kukkivaa. Kun viime syksynä ostimme mökin, olivat kukat jo kuihtuneet; vain pari suopayrttiä kannatteli viimeisiä terälehtiään.

Kuopus on saanut neurologisen diagnoosin (tarkkaavaisuushäiriö) ja silmälasit. Ajatus silmälaseista oli hänelle kauhistus ja peräti itkun aihe, kunnes hän silmälääkärin vastaanotolla tajusi linssejä soviteltaessa, että lasien avulla näkee terävästi kauaskin. Linssien vahvuudet kertoivat lasien totisesta tarpeesta; kummassakin linssissä on vahvuutta yli -2:n. Oppimisvaikeuksia hänellä ei ole, mutta unohtelua, omissa ajatuksissa viipyilyä ja ”käynnistymisongelmia” melko paljon. Läksyjen tekemisestä taistelemme liki päivittäin. Työskentelytottumuksissa hänellä on paljon oppimista: läksyjen teko ja kokeisiin lukeminen ovat asioita, joista opettaja on lukuisia kertoja saanut huomauttaa, sillä hyvämuistisen lapsen motivoiminen rutiinitehtävien tekemiseen ei aina ole helppoa. Kiitettävät koearvosanat eivät merkitse alakoululaiselle kiitettäviä todistusarvosanoja, jos kotitehtävät ovat useita kertoja tekemättä, sillä nykyään ei erillistä huolellisuusarvosanaa ole, vaan jokaisen oppiaineen kohdalla huolellisuus vaikuttaa ko. aineen numeroon.

Puikkoja olen hukannut ja heilutellut lähinnä huovutettavia sukkia ja lapasia tehden. Isoäidin neliöitä olen virkannut kymmenittäin: kuvia laitan sitten, kunhan saan tilkut liitetyksi yhteen. Mielialan mukaan virkkaan neliöitä kolmeen eri kohteeseen.

Ulkona tuulee kylmästi, mutta toukokuu on ihana. Viiden viikon kuluttua alkaa kesäloma. Kesästä mökillä olen haaveillut halki pimeän ja pakkasten: 

Juon kahvia rantamökin kuistilla hiukset aamu-uinnista märkinä. Ennen uintia lenkkeilytetty koira painaa päänsä jaloilleni ja lämmittää viileitä varpaita. Jossain polskahtaa kala ja linnut konsertoivat, eikä muita ääniä juurikaan kuulu.  

Joskus sataa. Kastumme aamulenkillä, minä ja koira. Virittelen tulen pihamökin hellaan ja avaan radion. Virkkaan, neulon, ompelen käsin tilkkutyötä tai asettelen helmiä koruksi. Luen kirjoja villahuopaan kääriytyneenä tai kirjoitan novelleja, runoja, muistoja.. 

Kuopus ja Lapsukainen rakentavat majoja maahan ja puuhun. Nyytti poimii kukkia ja tarjoilee leikkikahvia ruusukupeista. Nuppu kellii huovalla ja harjoittelee konttaamista. Tytär ja Minsku maalaavat ja päällystävät vanhoja tuoleja. Esikko ja Vävykkä ovat Puolison kanssa navetan katolla laittamassa uusia peltejä.

Minä kaivan uusia perunoita ja keittääkseni niitä koko poppoolle. Poimin salaattia ja tilliä pienten apulaisten kanssa ja paistan katiskasta saatuja kaloja. Jälkiruoka on kerätty rinteen mansikkamaasta. 

Pieni vanha tupa täytyy äänistä ja rakkaista. Syömme ja suunnittelemme rannan kesäkeittiötä. Olen onnellinen 

Jos Luoja suo.

Ps. Olipa sekalainen sepustus. Iloisena siitä, etten tänä keväänä tarvitse antaa kenellekään arvosanoja kirjoittamisesta sen enempää kuin mistään muustakaan, annan itselleni arvosanan hyväksytty. Annan myös hymypatsaan :) . Ja jos g-kirjaimia puuttuu (tai joitain muita), se johtuu siitä että joku (Kuopus?) on kielloista huolimatta syönyt koneella, ja nyt näkkileivän muruilta kuulostavat jarrut vaikeuttavat joidenkin näppäinten ja etenkin g:n painumista alas.