Huomenna aiomme ajella Etelä-Savoon ystävämme 50-vuotispäiville. Samalla tapaamme nuorimman kummilapsemme, joka on päivänsankarin 8-vuotias kuopus. Menomatkalla poikkeamme sisareni haudalla.Sisareni kuolemasta tuli tammikuussa kuluneeksi 16 vuotta ja hänen neljästä lapsestaan nuorin tuli keväällä täysi-ikäiseksi. Vieläkään haudalla käyminen ei ole sillä lailla kivutonta kuin esimerkiksi kukkien vieminen vuotta aiemmin kuolleen isäni haudalle.

Tukkani oli venähtänyt muodottomaksi ja juurikasvu tunki luvattoman laajana esiin, joten sain tänään hilatuksi itseni kampaajan käsittelyyn. Nyt tukka on oikein hyvä: leikkaus onnistunut ja väri luonnollisen näköinen ja kiilto hyvä. Kampaaja on - minun ollessani asiakkaana - aika päättäväinen sen suhteen, mitä ja miten tehdään. Parempi tämä hänen valitsemansa väri ilmiselvästi onkin kuin se ehdottamani, jonka hän tyrmäsi. Kaipa hän tukkani tuntee paremmin kuin kenenkään muun, onhan hän sitä silittänyt, pörröttänyt, kammannut ja vaikka miten päin vanuttanut syntymästän saakka. Kampaajatyttären masu on alkanut yltää uusiin ulottuvuuksiin ja odotettavissa oleva perheenlisäys ei jää keneltäkään huomaamatta.

Muutama kukkakuva pihaltani tähän piristykseksi:

Verenpisara viihtyy onneksi varjossakin, niin että kauniita kukkijoita saa amppeliin pohjoisen puolellekin.

1682289.jpg

Vanha rhodokin on innostunut kukkimaan kunnolla:

1682292.jpg

Varhaisemmassa pionissa on auki vasta yksi valtava kukka:

1682285.jpg