Juhannuksen aika on sujunut hiljaiselossa kotosalla. Eilen tehtiin Kuopuksen kanssa vasta ja saunotiin sillä. Kuopus saunoikin oikein kunnolla: ensin isän kanssa ja koska isä ehti tulla pois saunasta, ennen kuin minä ruokailujärjestelyiltä ehdin sinne, saunoi Kuopus toisen mokoman vielä kanssani. Selkäni ja jumittuneet hartiani saivatkin oikein kunnon käsitelyn, kun Kuopus vastoi oikein olan takaa. Vastomisen lomassa hän tuumi näin:

-Jos miulla on isona vaimo, on sillä oikein kunnon lihakset, kun mie hakkaan sitä aina vastalla.

Esikko perheineen oli tänään meillä juhannuksen grillihetkeä viettämässä. Piti kuitenkin syödä sisällä, kun oli niin koleaa ja vähän väliä satoi. He jatkoivat sitten muille kyläilyille ja neiti Parson jäi meille silsi aikaa. Kävin sään seestyttyä koiraneidon kanssa kävelemässä pitkin metsäpolkuja, ja nautimme varmasti molemmat yhtä paljon tuoksuista; minä ennen muuta raikkaasta sateen jälkeisestä metsän tuoksusta, neiti Parson varmaan kaikesta muusta ihmeellisestä, jota hänen maata viistävä kirsunsa matkan varrella tavoitti.

Meillä ei kuki juhannusruusu, koska sellaista ei ole. Huomenna menemme äidin luo kyläilemään, ja siellä saa haistella aitoja vanhoja juhannusruusuja ihan mielin määrin. Meillä kasvaa tällainen vanha ruusu, kotipaikaltani tänne tuotu:

1664597.jpg

Nimestä ei ole varmaa tietoa, mutta tuoksu ja leviävyys ovat hyviä!

Leppoisaa juhannuksen jatkoa kaikille!