Tällaisen tunnustuksen sain Merjalta. Tunnustus lämmittää mieltä, ja iloitsen siitä, että blogistani on iloa muillekin kuin itselleni…

1754361.jpg

1. Voittaja voi laittaa tunnustuksen omaan blogiinsa esille.      
2. Linkitä postaus siihen blogiin, mistä sait palkinnon.
3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita linkit näihin blogeihin omaan postaukseesi.
5. Jätä viesti niihin blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Tämän tunnustuksen saavat minulta

Tiina, Juniorin äiti, Kaura, Empun äiti, Erja, Nirppu ja seitsemäs olkoon omistettu kaikille niille ihanille blogeille, joita seuraan ja jotka ovat jo muualta tunnustuksen aiemmin saaneet!

Tytär pitää muutaman lomapäivän tällä viikolla, ja olimmekin pari yötä hänen luonaan. Puoliso ruuvaili vielä hyllyjä paikoilleen ja teki jotain muuta pientä, mutta enimmäkseen otimme ihan lomailun kannalta. Yksi Tyttären ja Armaansa uuden kodin ihanuuksista on pihasauna, jossa kylvimme eilen. Löyly oli makoisaa ja lempeää, ja luulenpa, että sisäsaunan käyttö jää heillä aika vähiin talven pahimpia tuiskuja ja pakkasia lukuun ottamatta.

Eilen aamulla Tyttärellä oli neuvolassa  rakenneultra, johon hän pyysi minua mukaan, koska Armaansa on matkatöissä toisella puolella Suomea ja lähti sinne jo sunnuntai-iltana.

Ultrauksen teki erittäin mukava ja selkeästi kuvia selostava sekä kaikin puolin asiantuntevan oloinen lääkäri. Nyytti vain oli pitkät yöunet nukuttuaan niin vilkkaalla päällä, ettei kaikkien mittojen ottaminen käynyt ihan helposti. Kaikki näytti kuitenkin olevan kehityksen kannalta hyvin, eli mitään rakenteellisia poikkeavuuksia ei havaittu.  Myös tuleva äiti voi hyvin; verenpaine on pikemminkin alhainen, painoa ei ole tullut paljon ja hemoglobiini on hyvä. En silti osaa tuudittautua huolettomuuteen: Minskukin voi hyvin tuossa vaiheessa, mutta silti Lapsukainen tuli maailmaan jo n. kuusi viikkoa myöhemmin. Lapsukaisen synnyttyä ajattelin monesti, miten helpolla olin itse raskauksista ja pikkuvauvojen hoidosta selvinnyt. Tunsin itseni avuttomaksi, kun en voinut paljonkaan olla edes avuksi, sillä viimein kotiin päässeenkin Lapsukaisen hoito oli  lääkityksineen ja muine hoitotoimenpiteineen niin tarkkaa, että Minsku ja Esikko sairaalassa asiat opeteltuaan olivat varmemmat hoitajat vielä pitkään kotonakin.

Esikko on ollut vuorovapailla, joten Lapsukainen ei liki viikkoon ole ollut hoidossa. Hän sairastaa vesirokkoa, jonka sai ilmeisesti Tyttären vyöruususta pari viikkoa sitten. Joutaapa tuo pois potea, jossain vaiheessa se kuitenkin olisi edessä.  Ihan on jo ikävä pientä miestä, joten on taas mukava hoidella häntä huomenna.