Lauantaina oli kukkapäivä, kuten pikapäivityksessäni jo mainitsin. Lienee syytä tarjota asiasta kuvallista dokumenttiakin.
Kukintakausi on aluillaan:
Vanhempi orkidea työntää innolla uutta kukkavanaa
Pääsiäiskaktus pieneni viime vuonna lähes olemattomiin jonkin tyvilahon vuoksi (liiasta kastelusta ei ollut kyse), mutta kukkia lykkää silti.
Pelakuun nuppu on vahva ja lupaa isoa kukintoa.
Tulilatva oli jouluasetelmassa, ja lauantaina aioin heittää sen pois, kun huomasin, että piilossa ikkunan puolella se lykkää innolla uusia nuppuja ja kukkia.
Sitten muutama muu kukkajuttu:
Ohjeen mukaan pikkuposliinikukkaa voi lisätä latvapistokkaista keväällä ja kesällä eli kasvukaudella. Sain ystävältäni kolme latvapistokasta marraskuussa. Ne tekivät juuria vesilasissa ja sen jälkeen mököttivät ruukussa kasvamatta vähääkään, kunnes pari viikkoa sitten alkoivat latvat versoa uutta kasvua.
Tämän anopinkielen olen kasvattanut lehdenpalasesta. Kaksi vuotta sitten sain Minskun ja Esikon keltareunaisesta anopinkielestä yhden lehden, jonka pilkoin ja laitoin multaan. Kahteen palaan kehittyi taimi; toinen kuitenkin kuoli. Tämä yksilö on kasvanut hyvin. Lehdenpalasta lisätyt yksilöt muuttuvat sen verran, että keltaiset reunukset periydy.
Palmuvehkan kuvan laitan esille siksi, että tämä kasvi kuuluu ehdottomasti suosikkeihini: Tämä on kaunis ja ennen muuta helppohoitoinen. Kastellaan korkeintaan kerran kuussa ja lannoitetaan pari kertaa vuodessa. Tämän kasvin parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu se, että tämä pärjää kaikenlaisissa valaistusolosuhteissa. Kuvan yksilö asustelee seinäamppelissa keittiössä kaukana ikkunasta. Jos valoa ei ole nimeksikään (esim. ikkunaton eteinen ) lehdet jäävät vaaleamman vihreiksi. Tutustuin kasviiin ollessani sairaalassa, jossa osaston käytävällä kattolamppujen niukassa valossa kasvoi useita isoja yksilöitä. Silloin sain kuulla siivoojalta, kuinka kiitollisesta kasvista on kyse. Näitä onkin minulla kaikkiaan neljä, jotka olen ostanut edullisesti mm. Tokmannilta. Kukkakaupoissa näistä joskus pyydetään aika paljon.
Oikeiden kukkien lisäksi lauantaina askaroitiin paperikukkienkien parissa. Kuopuksen kanssa tein virpomavitsoja:
Lapsukainen tuli äitinsä kanssa virpomaan ja saimme näin kauniit vitsat, joiden tekeminen lienee ollut vielä pääosin äidin vastuulla:
Nyt, kun Kuopus on terve, Esikko makaa kotonaan kovassa kuumeessa ties monettako päivää. Toivottavasti kuitenkin koko suku on pääsiäisenä kunnossa!
Kommentit