Tänään, äitinsä syntymäpäivänä, Nyytti kastettiin kotonaan ja samalla hänen nimensä julkistettiin. Herkkä juhla oli kaunis niin sisällöltään kuin ulkoisilta puitteiltaan. Pappi puhui sydämellisesti eikä ainakaan meistä aikuisista liian pitkään. Lapsukainen ehkä piti virallista osuutta riittävänä siinä vaiheessa, kun hän istuutui yläkertaan meneville portaille, risti kätensä ja sanoi kolmivuotiaan hartaudella ja päättäväisyydellä kuuluvasti Aamen.

Saan koneelleni lähitulevaisuudessa hyvilläkin kameroilla otettuja kuvia, mutta laitan esille muutaman rupukamerallani tilaisuuden jälkeen ottamani kuvan, joissa on häivähdys tilaisuuden vaaleanpunaisesta sävystä:

Kastepöydän kukka:       

 

Keittiön tarjoilupöydän kimppu:

Olohuoneen pöytä:                             

Kynttilöitä keittiön ikkunalla:                      

 

 Kastepuvun helma ja vaaleanpunainen nauha:

Kastepuku on lähes 33 vuotta vanha. Sisareni virkkasi sen tyttärelleen, ja sen jälkeen se on ollut kasteasuna mm. Tyttärellä, jonka oma esikoinen oli siihen puettuna tänään. Nauhojen väriä on vaihdettu tarpeen mukaan. Nämä vaaleanpunaiset ovat olleet käytössä vähemmän kuin siniset: vaaleanpunaisia on tarvittu viidesti ja sinisiä kahdeksan kertaa.

Tyttären syntymäpäivän ansiosta on helppo muistaa Nyytin kastepäivä. Samalla mieleen jää myös päivä, jolloin Voitto Huotarin seuraaja Seppo Häkkinen vihittiin Mikkelin hiippakunnan piispaksi.

Luultavasti palaan tämän päivän tapahtumiin myöhemmin parempien kuvien avulla!