Vaikka jo monena viikonloppuna olemme Mökkilässä käyneet, yövyimme tänä keväänä ensimmäistä kertaa siellä tänä viikonloppuna. Hyvin nukutti! Olisi minua aamulla nukuttanut pitempäänkin, mutta vaativa kehotus:"Mummi, herätys!" sai minut liikkeelle jo vähän yli seitsemän. Nyytti oli kanssamme yötä mökillä.

Miten kahden vuoden ja viiden kuukauden ikäinen pieni ihminen voikaan olla täynnä energiaa. Innoissaan hän lähti kanssani viemään koiraa aamulenkille. Kuljimme pientä hiekkatietä, joka oli aivan uusi reitti. Meille tuli vähän erimielisyyttä lenkin pituudesta, sillä minua alkoi arveluttaa, jaksaako pieni kaverini kulkea myös takaisin, sillä matkaa oli tehty melkoisesti. Käännyimme määräyksestäni takaisin, eikä  paluumatkallakaan ollut väsymyksestä tietoakaan. Samalla reissulla otin muutaman kuvan Mökkilän kukista:

Ojan reunalla rentukoita:

Tuomi kukkii. Nyt siis pitäisi kylvää pellavat :)

Näin kaunis on vaahteran kukka:

Mökkilän kukkapenkit ovat olleet ilmeisesti kauan oman onnensa nojassa. Sieltä täältä juolavehnän ja vuohenputkien valtaamista kohoumista putkahtaa esiin erilaisia kukkijoita. Nämä esikot pitää pelastaa heinien keskeltä:

Puoliso joutuu pitämään pätkän vuosilomastaan nyt ennen kuin minä ja Kuopus jäämme lomalla. Hän jäi Mökkilään, jossa on mm. halkohommia ja navetan tyhjennystä. Ulkorakennuksen varsinaisesta navettaosasta on sisäkatto romahtanut, ja yllä olleet lukuisat purukuutiot ovat peittäneet kätköönsä lattian ja kaiken lattialla olleen. Lukuisia hengityssuojaimia on kulunut Puolison säkittäessä purua pois vietäväksi. Nyt urakka alkaa olla lopuillaan. Purujen alta on löytynyt lukuisia kaupantekijäisiä, joiden olemassa olosta emme syksyllä tienneet: mm. kaksi maitotonkkaa, punaiset vanhat kottikärryt ja työnnettävä ruohonleikkuri (siis sellainen, jossa ei ole moottoria). Erityisesti iloitsen isoista maitotonkista!

Mukavaa uutta viikkoa; muistakaa kuunnella. katsella ja haistella kevättä!