Tohkeissani olen kirjoittanut työni jatkumisesta ehkä jotensakin epäselvästi. Työni jatkuu vuoden loppuun, jatkosta ei ole tietoa. Työyhteisöni kaikki n. 30 paikkaa ovat nyt haettavina vuoden alusta alkaen, sillä toiminnan jatkon ollessa vielä epävarmaa, ne oli täytetty vain vuoden loppuun saakka määräaikaisina. Nyt pitää sitten jännittää jokunen viikko sitä, jatkuuko pesti ensi vuonna.

Työssäni viihdyn hyvin ja vaikka palkka on pienempi ja lomia vähemmän, valitsisin tämän ennen kuin peruskoulun, jossa aiemmin työskentelin. Toki lasten ollessa pieniä pitkät lomat olivat tarpeen ja hyvä oli sekin, että koulupäivät eivät olleet virastoajan mittaisia vaan valmistelu ja korjaustöitä sai tehdä kotona esimerkiksi isän touhutessa lasten kanssa tai illalla lasten mentyä nukkumaan.

Autoilun kanssa tulin sinuiksi yllättävän nopeasti, mistä olen syvästi kiitollinen. Nyt autolla lähteminen ei jännitä tai tunnu muutenkaan vastenmieliseltä niin kuin aina ennen. Vuosiin en autolla ajanut pätkääkään.

Sain kameran kotiin, kun Tytär kävi Nyytin kanssa mummolasta herukoita hakemassa. Tässä pari kuvaa viimekertaiselta mummolareissulta:

Tämän kliivian ostin kukkavana kuihtuneena Plantagenin poistopöydästä parilla eurolla kaksi vuotta sitten. Nyt se kukkii äidillä jo toista kertaa:

Tien penkalla kasvoi harvinaisen punaisia siankärsämöitä;

Eipä ole enää yhtä aurinkoisen kesäistä kuin noissa kuvissa, mutta johan se syksy ylihuomenna alkaa. Aurinkoista alkusyksyä - ainakin ajatuksiin, jos vaikka ulkona sattuu olemaan pilvisempää!