Laitanpa taas näytille muutamia kukkakuvia pihaltani.
Ukonkellot kukkivat uljaasti tässä rämettyneessä kukkapenkissä, joka on aivan liian täynnä:
Omat vaaransa on liiallisessa kitkemisessäkin. Jos olisin aikomukseni mukaan keväällä kitkenyt kaikki ylimääräiset siementaimet ja siivonnut kukkapenkin huolellisesti, en olisi saanut nähdä tätä valkoista ukonkelloa, joka on jonkin sortin mutaatio, sillä se on peräisin sinisten kellojen siemenistä. Nyt pitää vaalia tätä yksilöä, niin että saisin valkoistakin ukonkellokantaa enemmän.
Nämä akileijat ovat kotoisin appivanhempieni kesämökiltä. Näitä oli iso kimppu aikoinaan häissämmekin tarjoilupöydällä:
Kesäleimujen taimet ovat heiveröisiä ja nämäkin näyttivät kuukausi sitten aivan onnettomilta ruipeloilta, mutta nyt ovat jo kukan näköisiä. Kovin hyvin ei näiden taimien kasvatus tosin tänä keväänä onnistunut, sillä kaikki siemenet eivät itäneet eivätkä kaikki taimet kehittyneet kukintaan asti.
Näitä orvokkeja sain pari ystävältäni ja Kuopuksen kummilta kaksi vuotta sitten. Istutin taimet tuolloin omenapuun alle, ja viime kesänä niitä oli iso pehko edelliskevään siemenistä kasvaneina. Tänä keväänä ei omenapuun alle noussut yhtään tainta, mutta kaksi kukkijaa voi hyvin soran seassa, jonne muurahaiset lienevät viime yksynä siemeniä kuskanneet.
Tänään kävimme Lähikaupungissa, jossa kävin mm. askarteluliikkeessä hypistelemäsä ja vähän ostamassakin tarvikkeita. On niin paljon kaikenlaista kokeilemisen arvoista, johon tekisi mieli tutustua ihan käytännössä. Kauppa oli pullollaan ihanuuksia, mutta en sentään kaikkia mielitekojani noudattanut.
Sisarelleni väsäsin pikaisesti syntymäpäiväkortin. En saa siitä millään hyvää kuvaa, mutta laitan kuitenkin yhden otoksen näkyville. Hain kuvaan jonkinmoista vintage-tuulahdusta. Kukkien keskellä kurkistelevat äiti ja isä vihkikuvassaan v. 1946.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kommentit