Nyt on sitten loma. Olin peräti kaksi viikkoa töissä, joten johan se on loman aika :). Viihdyin hyvin ja toivon, että samainen paikka tarjoaa sijaisuuksia vastakin.  Nyt on sitten koettu sekin, miltä tuntuu olla kesällä opettajana. Aamuisin saattoi oppilaita vähän joskus haukottaa, sillä pilkkopimeisiin öihin tottuneille Suomen suviyöt ovat turhan valoisia, eikä uni aina ota tullakseen ajoissa.

Juhannus tuli ja meni. Olimme äidin luona pari yötä. Oli sangen rauhaisaa, eikä sadesää juurikaan houkutellut ulos. Juhannuspäivänä tallustelin Puolison kanssa pitkän tovin hautausmaalla samalla kun vein kukkia Isän haudalle.

Viime viikolla meillä oli aika perheasiainneuvottelukeskuksessa, ja tunnin ja vartin ajan saimme siellä keskustella alan ammattihenkilön kanssa. Olimme molemmat tyytyväisiä käynnin jälkeen: työntekijä vaikutti hyvin asiantuntevalta, ja sovimme seuraavan käynnin elokuulle.

Olimme eilen Sisaren perheen mökillä, ja Kuopus pääsi ongelle. Hän oli erittäin iloinen kahdesta saamastaan kalasta. Näin rantakäärmeen uiskentelemassa laiturin ympärillä; en ole ennen nähnytkään uivaa käärmettä. Tiistaina töistä pyöräillessäni näin tien reunalla kyyn, mutta en jäänyt tarkemmin tutkailemaan oliko se enää elossa.

Kotoa en sentään töihin pyöräillyt tätä runsaan kahdenkymmenen kilometrin matkaa, vaan olimme pari yötä Tyttären luona. Saunoimme pihasaunassa ja iltaisin join kahvia kuistilla järvelle katsellen. Lapsuudenkotini ikkunasta näkyi ranta, ja mietin niin Tyttären lasikuistilla kuin Sisaren mökin kuistillakin sitä, että ranta kuuluu minun mielimaisemaani. Täältä kotoa se puuttuu, mutta onneksi edes lokkien kirkuna kuuluu tuolta lähimmältä järjeltä, vaikkei järvimaisema ikkunaan ylläkään.

Pelakuut kukkivat loistokkaasti. Piti kuvata yksittäinen kukka äidin enkelipelargoniasta; eikö olekin kaunis?

1246224992_img-d41d8cd98f00b204e9800998e