sunnuntai, 15. huhtikuu 2012

Maailman laiskin bloggaaja?

Onpa taas vierähtänyt tovi jos toinenkin ilman päivityksiä blush. Jospa kevään tulo ja lumien sulaminen saisivat tämän laiskan bloggaajan vireytymään. Loppuviikon aikana lumet ovat huvenneet aika vauhtia, mutta onpa tuota hankea vielä ihan riittävästi jäljellä.

Taas on aika ruveta kirjoittamaan työhakemuksia ensi lukuvuodeksi. Koulunkäyntiavustajan (ja opettajien sijaistajan) työssä olen viihtynyt hyvin, mutta budjetissa ei ole rahaa homman jatkoon, sillä yhden luokkatason opetusryhmiä pienennetään, ja se nielee rahaa. Uutta ensi vuodeksi avoinna olevaa tuntiopettajan paikkaa aion hakea.

Kesäksi on luvassa pientä pintaremonttia ja rakentelua niin kotona kuin mökilläkin. Muutama ostettu ja  useampi saatu vanha huonekalu kaipaa laittoa ja käsitöitäkin aion tehdä...

Muutaman käsityönkin voisin esitellä, kunhan saan ne kamerasta koneelle. Ja käsitöihin liittyen: olen saanut valmiiksi ensimmäisen joululahjaksi menevän sukkaparin!

Mukavaa kevättä!

keskiviikko, 21. syyskuu 2011

Kesällä

Kesällä on...

...maattu rannalla riippumatossa...

 

...kasvatettu kukkia...

 

...nähty eläviä ja kuolleita kyitä...

 

...ihailtu mökin pihapiirin vanhoja ruusuja...

...löydetty mustikoita...

 

...ihmetelty laajaa valkoisten maitohorsmien kasvustoa...

 

...juotu pannukahvia ruusukupeista, joita mökillä on lukuisia erilaisia...

 

...osallistuttu urheilukisoihin (Nyytti 2,5 v)...

 

...ja vietetty 30-vuotishääpäivää pikkumökin hääsviitissä vanhassa Porvoossa.

torstai, 7. heinäkuu 2011

Lomailua

Sateisen juhannuksen jälkeen on saatu nauttia mukavista keleistä. Olemme oleilleet vaihtelevasti kotona ja mökillä. Joensuussa kävimme anoppia tervehtimässä, ja muutaman päivän olimme myös äitini luona. Äidin luona oli mukanamme myös Nyytti, joka on vallan rattoisaa seuraa. Neidin pottailu alkaa sujua varsin hyvin, joskin senkin tiimoilta irtosi monta hymyä. Parin pottailun hymyn aiheita:

Nyytti istui potalla ja minä vartioitsin tapahtumaa vessan ovella.

-Minä ähkin tässä potalla, tuumi tyttönen ja jatkoi:

-Ähki sinä mummi minun kanssa!

Toinen kerta, jolloin hän oli itsekseen mennyt vessaan.  Minä olin laittamassa ruokaa ja huutelin keittiöstä, että joko se pissa tuli. Tyttö vastasi potalla istuen:

-Joo, mutta vaippaa en kerinny ottaa pois.

Vaippa oli jäänyt kauppareissulta vielä pöksyihin, muuten vaippaa ei juurikaan käytetty.

Tällä viikolla minä, Puoliso ja Kuopus teimme kaukomatkan peräti Helsinkiin saakka. Ei siellä ihmeitä toimiteltu, kunhan katseltiin ja huuhailtiin. Herkulliset leivoskahvit juotiin Fazerilla Puolison synttärin kunniaksi. Paluupäivänä kävimme luonnontieteellisessä museossa, jossa ihastelin entisen työkaverini Hanna Aallon tekemiä taustamaalauksia.

Kotiin ajelimme Ikean kautta. Joo, söimme siellä lihapullia..  Söin myös pehmiksen, joka on jotakuinkin mielijäätelöäni, mutta joka kotikylallä maksaa maltaita. Ikean pehmis maksoi 0,5 €, joten sellaisia olisi yhden kotikylän kipsan pehmiksen hinnalla saanut seitsemän! Tyydyin kuitenkin yhteen .

Mökin vanha ja ilmeisesti vuosia vähäisellä hoidolla ja olemattomalla lannoituksella sinnitellyt mansikkamaa on tuottanut yllävän paljon satoa - lukumääräisesti. Jos marjojen koko olisi samma kuin ostomarjojen, olisi satoa tullut jo ainakin parikymmentä litraa. Poimiminen on aika hidasta, mutta onhan tätä aikaa. Hyvin ovat tulleet pienetkin marjat syötyä.

Ensi talven työpaikasta on mustaa valkoisella ja lääkärintodistuksen ja rikosrekisteriotteenkin jo toimitin työnantajalle. Työmatka lyheni huomattavasti, niin että voin kulkea jalan tai pyörällä. Talo on vanha tuttu, mutta henkilökunta on aika paljon vaihtunut runsaan kymmenen vuoden aikana ja oppilaat tietysti kaikki .  Ja tehtävä on ihan toinen: nyt menen töihin kahdeksaksi ja lopetan puoli kolmelta enkä tarvitse enää kotona suunnitella tunteja tai korjata kokeita. Menen siis koulunkäyntiavustajan vakanssille. Ja niinhän se on, että samassa suhteessa työn kevenemisen kanssa kevenee myös palkkapussi, mutta pärjätään sitten vähemmällä!

Taidanpa lähteä uittamaan poikaa, koiraa ja itseäni!

perjantai, 10. kesäkuu 2011

Hellettä ja uusi laihdutuskeino

Talvella paleli, vaan nyt ei  Pysyttelen enimmäkseen varjossa tai sisätiloissa paahteisimpana aikana. Aurinkoa olen ottanut viimeksi kesällä 1991, siis kaksikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen olen viihtynyt varjossa: siskossani todettiin syksyllä 1991 melanooma, joka johti kuolemaan vuoden 1992 alussa. Pahaa tekee, kun näen ihmisten paahtavan tuntikausia paljasta ihoaan.

Olen vuosia miltei inhonnut hellelukemia, mutta viime kesän pitkän hellejakson aikana aloin nauttia kuumuudestakin. Ja miten mukava olikaan käydä hellepäivän iltana myöhään kävelemässä koiran kanssa. Niin on nytkin!

Kylällä on torstaisin toripäivä. Tänään on sitten syötykin ihanaa lähiruokaa: varhaiskaalia, kurkkua ja tomaattia Ruokolahdelta ja muikkuja Puruvedeltä. Hyvää oli

Tiistaina kävin Kuopuksen kanssa vallan kaupungissa saakka. Tai itse asiassa kahdessakin, jotka nykyään ovat kiinni toisissaan. Prismassa Kuopus katseli ruokien hintoja ja kiteytti katselmuksensa näin:

- Äiti, jos aiot tosissaan laihtua, niin siun pitää siirtyä syömään pelkkää luomua.

- Ei kai se luomu sen paremmin laihduta, epäilin.

- Niin, mutta se on niin kallista, ettei siulla ois vara syödä kovinkaan paljon, perusteli poikani 11 v.

 

perjantai, 3. kesäkuu 2011

Jo joutui armas aika

Tällä viikolla olen ollut jo kahdessa kevätjuhlassa: tiistaina oli Kuopuksen koulun juhla ja tänään työpaikkani alakoulunjuhla. Huomenna on työpaikan yläkoulun ja lukion kevätjuhla. Rautaisannos suvivirttä ja kosteita silmäkulmia.

Olen tykännyt kovasti koulusta, jossa olen ollut neljä kuukautta. Syksyn suunnitelmia ei vielä ole, mutta toivoisin kovasti pääseväni jatkamaan samalle koululle ihan palkkatyöhön. Syksyä en kuitenkaan nyt murehdi, vaan iloitsen tulevasta lomajaksosta.

Aurinkoista kesän alkua!