...maattu rannalla riippumatossa...

...kasvatettu kukkia...

...nähty eläviä ja kuolleita kyitä...

...ihailtu mökin pihapiirin vanhoja ruusuja...

...löydetty mustikoita...

...ihmetelty laajaa valkoisten maitohorsmien kasvustoa...

...juotu pannukahvia ruusukupeista, joita mökillä on lukuisia erilaisia...

...osallistuttu urheilukisoihin (Nyytti 2,5 v)...

...ja vietetty 30-vuotishääpäivää pikkumökin hääsviitissä vanhassa Porvoossa.

Nyytti istui potalla ja minä vartioitsin tapahtumaa vessan ovella.

-Minä ähkin tässä potalla, tuumi tyttönen ja jatkoi:

-Ähki sinä mummi minun kanssa!

Toinen kerta, jolloin hän oli itsekseen mennyt vessaan.  Minä olin laittamassa ruokaa ja huutelin keittiöstä, että joko se pissa tuli. Tyttö vastasi potalla istuen:

-Joo, mutta vaippaa en kerinny ottaa pois.

Vaippa oli jäänyt kauppareissulta vielä pöksyihin, muuten vaippaa ei juurikaan käytetty.

Tällä viikolla minä, Puoliso ja Kuopus teimme kaukomatkan peräti Helsinkiin saakka. Ei siellä ihmeitä toimiteltu, kunhan katseltiin ja huuhailtiin. Herkulliset leivoskahvit juotiin Fazerilla Puolison synttärin kunniaksi. Paluupäivänä kävimme luonnontieteellisessä museossa, jossa ihastelin entisen työkaverini Hanna Aallon tekemiä taustamaalauksia.

Kotiin ajelimme Ikean kautta. Joo, söimme siellä lihapullia..  Söin myös pehmiksen, joka on jotakuinkin mielijäätelöäni, mutta joka kotikylallä maksaa maltaita. Ikean pehmis maksoi 0,5 €, joten sellaisia olisi yhden kotikylän kipsan pehmiksen hinnalla saanut seitsemän! Tyydyin kuitenkin yhteen .

Mökin vanha ja ilmeisesti vuosia vähäisellä hoidolla ja olemattomalla lannoituksella sinnitellyt mansikkamaa on tuottanut yllävän paljon satoa - lukumääräisesti. Jos marjojen koko olisi samma kuin ostomarjojen, olisi satoa tullut jo ainakin parikymmentä litraa. Poimiminen on aika hidasta, mutta onhan tätä aikaa. Hyvin ovat tulleet pienetkin marjat syötyä.

Ensi talven työpaikasta on mustaa valkoisella ja lääkärintodistuksen ja rikosrekisteriotteenkin jo toimitin työnantajalle. Työmatka lyheni huomattavasti, niin että voin kulkea jalan tai pyörällä. Talo on vanha tuttu, mutta henkilökunta on aika paljon vaihtunut runsaan kymmenen vuoden aikana ja oppilaat tietysti kaikki .  Ja tehtävä on ihan toinen: nyt menen töihin kahdeksaksi ja lopetan puoli kolmelta enkä tarvitse enää kotona suunnitella tunteja tai korjata kokeita. Menen siis koulunkäyntiavustajan vakanssille. Ja niinhän se on, että samassa suhteessa työn kevenemisen kanssa kevenee myös palkkapussi, mutta pärjätään sitten vähemmällä!

Taidanpa lähteä uittamaan poikaa, koiraa ja itseäni!

Olen vuosia miltei inhonnut hellelukemia, mutta viime kesän pitkän hellejakson aikana aloin nauttia kuumuudestakin. Ja miten mukava olikaan käydä hellepäivän iltana myöhään kävelemässä koiran kanssa. Niin on nytkin!

Kylällä on torstaisin toripäivä. Tänään on sitten syötykin ihanaa lähiruokaa: varhaiskaalia, kurkkua ja tomaattia Ruokolahdelta ja muikkuja Puruvedeltä. Hyvää oli

Tiistaina kävin Kuopuksen kanssa vallan kaupungissa saakka. Tai itse asiassa kahdessakin, jotka nykyään ovat kiinni toisissaan. Prismassa Kuopus katseli ruokien hintoja ja kiteytti katselmuksensa näin:

- Äiti, jos aiot tosissaan laihtua, niin siun pitää siirtyä syömään pelkkää luomua.

- Ei kai se luomu sen paremmin laihduta, epäilin.

- Niin, mutta se on niin kallista, ettei siulla ois vara syödä kovinkaan paljon, perusteli poikani 11 v.

Olen tykännyt kovasti koulusta, jossa olen ollut neljä kuukautta. Syksyn suunnitelmia ei vielä ole, mutta toivoisin kovasti pääseväni jatkamaan samalle koululle ihan palkkatyöhön. Syksyä en kuitenkaan nyt murehdi, vaan iloitsen tulevasta lomajaksosta.

Aurinkoista kesän alkua! 

Miten kahden vuoden ja viiden kuukauden ikäinen pieni ihminen voikaan olla täynnä energiaa. Innoissaan hän lähti kanssani viemään koiraa aamulenkille. Kuljimme pientä hiekkatietä, joka oli aivan uusi reitti. Meille tuli vähän erimielisyyttä lenkin pituudesta, sillä minua alkoi arveluttaa, jaksaako pieni kaverini kulkea myös takaisin, sillä matkaa oli tehty melkoisesti. Käännyimme määräyksestäni takaisin, eikä  paluumatkallakaan ollut väsymyksestä tietoakaan. Samalla reissulla otin muutaman kuvan Mökkilän kukista:

Ojan reunalla rentukoita:

Tuomi kukkii. Nyt siis pitäisi kylvää pellavat :)

Näin kaunis on vaahteran kukka:

Mökkilän kukkapenkit ovat olleet ilmeisesti kauan oman onnensa nojassa. Sieltä täältä juolavehnän ja vuohenputkien valtaamista kohoumista putkahtaa esiin erilaisia kukkijoita. Nämä esikot pitää pelastaa heinien keskeltä:

Puoliso joutuu pitämään pätkän vuosilomastaan nyt ennen kuin minä ja Kuopus jäämme lomalla. Hän jäi Mökkilään, jossa on mm. halkohommia ja navetan tyhjennystä. Ulkorakennuksen varsinaisesta navettaosasta on sisäkatto romahtanut, ja yllä olleet lukuisat purukuutiot ovat peittäneet kätköönsä lattian ja kaiken lattialla olleen. Lukuisia hengityssuojaimia on kulunut Puolison säkittäessä purua pois vietäväksi. Nyt urakka alkaa olla lopuillaan. Purujen alta on löytynyt lukuisia kaupantekijäisiä, joiden olemassa olosta emme syksyllä tienneet: mm. kaksi maitotonkkaa, punaiset vanhat kottikärryt ja työnnettävä ruohonleikkuri (siis sellainen, jossa ei ole moottoria). Erityisesti iloitsen isoista maitotonkista!

Mukavaa uutta viikkoa; muistakaa kuunnella. katsella ja haistella kevättä!

Pari viikkoa sitten kirjoitin pitkän päivityksen, joka katosi taivaan tuuliin tai bitti-avaruuksiin metsästäessäni kuvaa juttuun liitettäväksi. Vahingosta viisastuneena kirjoitan tällä kertaa jutun ensin talteen ja siirrän vasta sitten vuodatukseeni.

Tammikuun vietin enimmäkseen kotona. Kävin kyllä lukuisia kertoja eri ihmisten pakeilla kahdessakin eri työvoimatoimistossa. Näiden käyntien anti oli se, että päädyin työelämävalmennukseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olen naapurikunnan keskuskoulussa tutustumassa kouluavustajan työhön. Päivät ovat kuusituntisia ja kuluvat koulunkäyntiavustajan tehtävissä. Erityisesti olen saanut antaa suomen kielen tukiopetusta lapsille, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Saan ansiosidonnaisen päivärahani lisäksi päivittäisen ylläpitokorvauksen, jonka tarkoituksena on kattaa matkakulut. Olen tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Liki saman rahan saisin kotona ollessanikin, mutta nyt saan olla samassa talossa koko ajan, eikä tarvitse lähteä sijaisuuksiin 80 kilometrin päähän. Olisi onnenpotku, jos ensi syksynä pääsisin samaan kouluun alakoulun puolelle koulunkäyntiavustajaksi!

Mökkeilykausi on alkanut! Eilisen vietimme mökillä kokonaan. Kaikkea en saanut siivottua, mutta osan kuitenkin. Hiiret ja varsinkin myyrät olivat jättäneet tervehdyspapanoitaan niin piha- kuin rantamökkiinkin. Rannalle alkavat kalusteet olla koossa, mutta perille niitä ei vielä saatu, koska tie on vielä tosi märkä, niin ettei uskallettu sinne autolla. Pääsiäisenä rantamökkitien loppupätkä, joka muutenkin on tavalliselle autolle aika kehno, oli vielä lumen peitossa. Kävelyreitti puron yli ei ollut lainkaan kulkukunnossa, koska vesi oli noussut kauas viime kesäisiltä sijoiltaan. Lammen rannat olivat sulat vain metrin tai kahden leveydeltä. Ensimmäiset narsissit kukkivat heinikon keskellä, ja mielenkiinnolla odotan, onko pihamaalla muutakin kukkivaa. Kun viime syksynä ostimme mökin, olivat kukat jo kuihtuneet; vain pari suopayrttiä kannatteli viimeisiä terälehtiään.

Kuopus on saanut neurologisen diagnoosin (tarkkaavaisuushäiriö) ja silmälasit. Ajatus silmälaseista oli hänelle kauhistus ja peräti itkun aihe, kunnes hän silmälääkärin vastaanotolla tajusi linssejä soviteltaessa, että lasien avulla näkee terävästi kauaskin. Linssien vahvuudet kertoivat lasien totisesta tarpeesta; kummassakin linssissä on vahvuutta yli -2:n. Oppimisvaikeuksia hänellä ei ole, mutta unohtelua, omissa ajatuksissa viipyilyä ja ”käynnistymisongelmia” melko paljon. Läksyjen tekemisestä taistelemme liki päivittäin. Työskentelytottumuksissa hänellä on paljon oppimista: läksyjen teko ja kokeisiin lukeminen ovat asioita, joista opettaja on lukuisia kertoja saanut huomauttaa, sillä hyvämuistisen lapsen motivoiminen rutiinitehtävien tekemiseen ei aina ole helppoa. Kiitettävät koearvosanat eivät merkitse alakoululaiselle kiitettäviä todistusarvosanoja, jos kotitehtävät ovat useita kertoja tekemättä, sillä nykyään ei erillistä huolellisuusarvosanaa ole, vaan jokaisen oppiaineen kohdalla huolellisuus vaikuttaa ko. aineen numeroon.

Puikkoja olen hukannut ja heilutellut lähinnä huovutettavia sukkia ja lapasia tehden. Isoäidin neliöitä olen virkannut kymmenittäin: kuvia laitan sitten, kunhan saan tilkut liitetyksi yhteen. Mielialan mukaan virkkaan neliöitä kolmeen eri kohteeseen.

Ulkona tuulee kylmästi, mutta toukokuu on ihana. Viiden viikon kuluttua alkaa kesäloma. Kesästä mökillä olen haaveillut halki pimeän ja pakkasten: 

Juon kahvia rantamökin kuistilla hiukset aamu-uinnista märkinä. Ennen uintia lenkkeilytetty koira painaa päänsä jaloilleni ja lämmittää viileitä varpaita. Jossain polskahtaa kala ja linnut konsertoivat, eikä muita ääniä juurikaan kuulu.  

Joskus sataa. Kastumme aamulenkillä, minä ja koira. Virittelen tulen pihamökin hellaan ja avaan radion. Virkkaan, neulon, ompelen käsin tilkkutyötä tai asettelen helmiä koruksi. Luen kirjoja villahuopaan kääriytyneenä tai kirjoitan novelleja, runoja, muistoja.. 

Kuopus ja Lapsukainen rakentavat majoja maahan ja puuhun. Nyytti poimii kukkia ja tarjoilee leikkikahvia ruusukupeista. Nuppu kellii huovalla ja harjoittelee konttaamista. Tytär ja Minsku maalaavat ja päällystävät vanhoja tuoleja. Esikko ja Vävykkä ovat Puolison kanssa navetan katolla laittamassa uusia peltejä.

Minä kaivan uusia perunoita ja keittääkseni niitä koko poppoolle. Poimin salaattia ja tilliä pienten apulaisten kanssa ja paistan katiskasta saatuja kaloja. Jälkiruoka on kerätty rinteen mansikkamaasta. 

Pieni vanha tupa täytyy äänistä ja rakkaista. Syömme ja suunnittelemme rannan kesäkeittiötä. Olen onnellinen 

Jos Luoja suo.

Ps. Olipa sekalainen sepustus. Iloisena siitä, etten tänä keväänä tarvitse antaa kenellekään arvosanoja kirjoittamisesta sen enempää kuin mistään muustakaan, annan itselleni arvosanan hyväksytty. Annan myös hymypatsaan :) . Ja jos g-kirjaimia puuttuu (tai joitain muita), se johtuu siitä että joku (Kuopus?) on kielloista huolimatta syönyt koneella, ja nyt näkkileivän muruilta kuulostavat jarrut vaikeuttavat joidenkin näppäinten ja etenkin g:n painumista alas.

Viikko sitten Nuppu kastettiin ja hänen nimensä paljastettiin. Mukavat juhlat olivat, ja tyttönen sai hyvän nimen! Isoveli seisoi toimituksen ajan arvokkaasti pikkutakissaan isän ja äidin vierellä. Kummisetä säesti virret kitaralla, ja kaksivuotias Nyytti-serkku lauloi virsikirjastaan toisista mallia ottaen.

Nyt lähden pyöräyttämään Kuopuksen toivomaa ystävänpäiväherkkua.

                                                                           Hyvää ystävänpäivää  

Tärkein tapahtuma on ollut 28.11.2010, jolloin Lapsukainen sai pikkusiskon eli meille syntyi kolmas lapsenlapsi. Nimeän hänet tuohon perhelaatikkoon Nupuksi, jonka nimen hänen serkkutyttönsä oli keksinyt. Nuppu onkin soma kuin kukkanen, ja iloitsen suuresti siitäkin, että hänen vanhempansa saavat nyt kokea huomattavasti helpompaa vauva-arkea alusta saakka. Lapsukainenhan vietti elänsä ensimmäiset kuukaudet keskosten teholla lastenklinikalla.

Melkein koko joulukuun olin vuosilomalla; työsuhdehan päättyi 31.12. Nyt olen työttömänä. Tekemistähän toki on, mutta tällainen odottavan epävarma tilanne on jossain määrin stressaava. Lyhyydestään huolimatta työrupeama oli antoisa ja rikas; niin hyvää työpaikkaa tuskin enää vastaan tulee. Haikein mielin pakkasimme maahanmuuttoviraston omistamat yksikön tavarat siirrettäviksi muualle ja vielä haikeampina saatoimme viimeiset asukkaat uuteen kaupunkiin. Yhteydet moniin työkavereihin ja oppilaisiin (asukkaisiin) ovat säilyneet, ja kuulumisia on vaihdettu puolin ja toisin. Kyllä meillä vain oli mahtava porukka!

Olen iloinen siitä, että minulla on lenkittäjänä lappalaiseni, joka on aina valmiina kävelylenkeille. Millään kelillä sitä ei palele, eikä se halua aina yöksikään sisään. Yhtennäinen pakkasjakso alkoi 16.11. ja ensimmäistä kertaa sen jälkeen mittari nousi näyttämään plussaa eilen 10.1. Aika moni lenkki olisi jäänyt tänäkin aikana tekemättä ilman tätä koirulaista!

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Toivottavasti kaikki eivät ole pitkän tauon aikana blogiani unohtaneet!