Astan jälkeen oltiin sähköttä 23 tuntia. Veeran jälkeen on oltu sähköittä jo vähän yli neljä vuorokautta, eikä virtaa ole luvassa vielä aikoihin! Emmekä sentään asu missään korven keskellä vaan ihan taajamassa ja kivenheiton päässä kirkosta.  Nyt olen Esikon luona nauttimassa sähköisistä iloista kuten tietokoneesta, lämpimästä suihkusta, valoista, jääkaapin antimista, kuumasta kahvista...

Kodin ympäristö muuttui viime keskiviikkoiltana hetkessä toisen näköiseksi. Myrsky sateineen ja ukkosineen oli niin raju, että ikkunasta näkyi vain pari metriä eteenpäin, sitten oli pelkkää harmaata vesi- ja roskaseinää. Kun maisema kirkastui, ei voinut uskoa silmiään: metsää ei enää ollut, oli vain tukkien ja pienempien puiden ja isojen tukkien kaatunutta ryteikköä ja muutama yksittäinen puu pystyssä tai kallellaan. Tiet tukossa ja sähkölinjat maassa.  Lähellä oleva hautausmaa on sekin täynnä kaatuneita puita ja kumollaan olevia ja maahan painuneita hautakiviä.

Laitan kuvia joskus, kunhan saan niitä koneelle. Onhan noita lähiympäristön kuvia tosin ollut niin televisiossa kuin lehdissäkin. Olisi mukavampi nähdä kotikylänsä mediassa ihan muissa, positiivisemmissa merkeissä.

Puolisolla on vielä viikko lomaa virastaan, mutta se taitaa mennä sähkölinjoilla kuten jo kolme päivää on mennyt. Sähköyhtiön entisenä työntekijänä hän tuntee vielä linjat aika hyvin ja voi siten olla avuksi miehstöpulassa.

Tällaisia pikaterveisiä tällä erää. Toivottavasti se kolmas ennustettu myrsky ei enää tule meitä koettelemaan!