Kesäloma on ohi - kaikki kolme viikkoa - ja yksi lomanjälkeinen työviikkokin jo takana. Tässä työpaikassa en ollut loman alkaessa loppuun väsynyt, vaan jaksoin aloittaa lomailun välittömästi. Yläkoulun aikana meni hyvinkin kolme viikkoa siihen, että tajusi olevansa lomalla ja jaksoi jotain. Työhönpaluustressiä ei ollut vähääkään: sunnuntaina nukahdin rentoutuneena lomalaisena ja maanantaina heräsin valmiina töihin. Ennen meni pari viikkoa loman lopusta siihen, että harmitteli loman loppumista ja stressasi seuraavaa lukuvuotta ja töitten alkua. Työpaikoissa on eroja - on muuten palkoissakin! Olisin mielelläni jatkanut tätä huonommin palkattua ja vähemmän lomailua tarjoavaa, kuitenkin minulle sopivampaa hommaa, mutta maahanmuuttovirasto päätti toisin. Vielä en tiedä, koska työt tyystin loppuvat; vuoden loppuun mennessä kuitenkin! Asukkaat eli oppilaat ovat kuitenkin vähentyneet jo merkittävästi ja henkilökuntakin jonkin verran.

Elämässä on kuitenkin muutakin kuin työ . Lomailin Kuopuksen kanssa kahdestaan, sillä tänä vuonna emme Puolison kanssa saaneet lainkaan lomaa yhtä aikaa. Kun viikko sitten aloitin työt, Puoliso jäi lomailemaan Kuopuksen kanssa. Toisaalta hyvä näin, niin että Kuopuksen ei tarvitse lomailla yksikseen. Hellettä piisasi niin lomalla kuin ensimmäisellä työviikollakin. Kumma kyllä, en juurikaan ole kärsinyt helteestä saati sen vuoksi hermojani menettänyt, vaikka näinkin runsaan ihmisen luulisi kärsivän enemmän kuin hoikkien. Tosin olen siinä(kin) suhteessa outo, että minua palelee useinkin kaikesta lämmikkeeksi kerääntyneestä rasvasta huolimatta. Vaikka helle on ollut ihan mukavaa, oli eilen jotenkin mieluisaa tuntea vähäistä viluakin 13 asteen lämmössä. Illalla ulkoilutin koiraa lähes pimeässä lauantain viimeisellä tunnilla ja haaveilin, kuinka ihanaista olisikaan ollut istua viileässä ja pimeässä illássa rannalla kesämökin tai saunan kuistilla huopaan kääriytyneenä kynttilää poltellen ja veden liplatusta kuunnellen. Valitettavasti vain se mökki puutuu. Onneksi on sentään tuo koira: sen kanssa olen ihastellut erilaisia kesäisiä iltaöitä, jollaisina ilman hänen uskollista lenkkeilykaveruuttaan olisin pysytellyt sisällä!

Tänään nukuin pitkään, ja saamatta seuraa talon miesväestä lähdin puolilta päivin Antiikki- ja keräilymessuille, jotka ovat kotipitäjäni isoin kesätapahtuma. Yhden kahvikupin ostin eriparisten lapsuudesta tuttujen arabialaisten kokoelmaan, mutta monta tuntia ihastelin, hypistelin ja katselin kaikkea tarjolla ollutta. Onneksi kaikkea ei tarvitse itse omistaa: on mukava bongailla näyttely- ja myyntipöydiltä lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja astioita ja muita tavaroita tai ihailla vanhoja käsitöitä!

Olen iloinen siitä, että aikuiset lapset perheineen asuvat aika lähellä eli runsaan parinkymmenen kilometrin päässä naapurikunnassa. Olen saanut tänäkin kesänä viettää monta onnellista ja iloista hetkeä Lapsukaisen ja Nyytin seurassa. Lapsukainenhan on jo reipas nelivuotias, ja Nyytti-neiti on noin vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen. Suuri ilo on se, että Lapsukaisen perheeseen odotetaan uutta pienokaista syntyväksi vuoden loppupuolella.

Äiti täytti kesäkuun alussa 90, ja hän elelee tyytyväisenä omassa talossaan, lapsuudenkodissaan. Jotkut ihmiset tulevat vanhemmiten kärttyisiksi ja tyytymättömiksi, mutta Äiti näyttää olevan sitä tyytyväisempi, mitä enemmän ikää karttuu. Ei hän kovista helteistäkään ole kärsinyt niin kuin moni muu vanhus, mutta on hän toisaalta asennoitunutkin ihan oikealla tavalla: pitää juoda tavallista enemmän, on muistettava syödä vähän suolaistakin välillä, eikä suorassa auringossa kannata oleilla.Äidin luona olin lomalla pariin otteeseen: ensin loman alussa juhannuksen aikoihin ja sitten taas viimeisellä lomaviikolla.

Nyt suuntaan Puolison ja Kuopuksen kera juhlimaan syntymä- ja nimipäiviä, joten näkemiin ensi kertaan!