Sivupalkin henkilöluettelossa mainitaan ihmisten lisäksi myös neiti Parson, joka silloin tällöin vierailuillaan hoitaa koirakuumettani. Luetteloon lienee syytä lisätä myös viime vuoden lopulla neidin kaveriksi Esikon huusholliin muuttanut herra Amstaff. Ja että koirakuumeeni tokenisi, voin luultavasti viikonlopun jälkeen lisätä sinne kotimme uuden asukkaan, mikäli mitään odottamatonta ei satu. Pidän jännitystänne yllä enkä kerro asiasta enempää.

Valo on ihanaa! Päivät ovat uskomattoman paljon pidempiä, kun saa lähteä ja palata valoisaan aikaan. On niin paljon helpompi käynnistyä (enkä tarkoita Mansikka-autoani vaan itseäni), kun rullaverhojen takaa paljastuu aamun kirkas valo talvipimeyden sijasta.

Ensimmäinen krookus kukkii takapihalla lumikinoksen ja seinän välisessä kaistaleessa! Sieltä se kukinta alkaa taas. Unohdin syksyllä laskea Flammentanzin seinältä alas: lieneekö palentunut pahasti... Lauantaina kylvämäni samettikukat ovat napakasti taimella. Mitähän kylväisi seuraavaksi?