Ei pitäisi kirjoittaa, jos ei osaa. Taidan häipyä koko blogistaniasta. Minusta tuli taas Itku-Pilli. Muiden muassa olen seurannut blogia, jonka kirjoittaja on taitava ja mukaansa tempaava kertoja. Hän on kertonut elämästään ja suhteestaan elämänsä mieheen. Nyt minä sitten kommentoin yhtä kirjoitusta kysymällä asiasta, joka ei pätkääkään minulle kuulu, mutta josta olin lukevinani rivien välistä. Vastakommentin luettuani älysin loukanneeni kirjoittajaa, joka koki kysymykseni arvosteluna ja hänen rakkaansa syyllistämisenä. Koin kirjoittajan avoimena ja rehellisenä, joten uskalsin kysyä asiaa. Ja nyt minusta tuntuu, niin kuin en olisi kysynyt vaan olisin väittänyt jotain. Hukkaan ovat menneet kirjoittamisen opiskelut minulta, kun en edes osaa kysyä niin ettei sitä väittämäksi voisi tulkita. Hävettää ja harmittaa. Pyysin kyllä anteeksi, mutta en tiedä saanko.

Kaiken lisäksi kommentoin aluksi nimettömänä ihan vain siksi, ettei kukaan ottanut hihasta ja hihkaissut, että nimi ja osoite puuttuu! Onhan niitä sellaisiakin blogeja, joista kommentti ei lähde ilman kommentoijan tietoja. Tällaisten epäsäntillisten kommentoijien varalta pitäisi kaikkien blogien olla sellaisia.

Kirjoittava minäni kieriskelee katumuksen tuhkassa ja tuntee, kuinka häntä kieritetään tervassa ja höyhenissä. Miten voikin ihminen tehdä itsensä väärin ymmärretyksi! Itku kiertää silmää ja mietin, olenko omassa blogissanikin kirjoittanut jotain, minkä lukija on tulkinnut täysin toisin kuin ajattelin. Mitä minä enää uskallan mihinkään kirjoittaa, ettei kukaan pahoittaisi mieltään tai suuttuisi? Sekä kirjoittajana että lukijana olen koukuttunut blogeihin, mutta olen selvinnyt vuosikymmeniä ilman blogeja, joten selviän varmasti jatkossakin, jos en tästä yli pääse. Itku-Pilli lähtee niistämään ja nukkumaan! Hyvää yötä.