Sulo Vilén -sukat Lapsukaiselle valmistuivat tällä viikolla. Värjäyksen epäammattimaisesta toteutuksesta johtuen lanka tarjosi jatkuvaa jännitystä sen suhteen, millaiseksi sukkien raidoitus muodostuu. Sukat eivät ole kovinkaan identtiset, mutta palvelevat hyvin pikkuisissa kumisaappaissa syyskylmillä. Värjäysinnostusta olisi, kun vain saisi joskus suunnitelmat toteutettua!

1922868.jpg

Viime kevältä minulla on valmiina kaksi pariaan kaipaavaa sukkaa. Ruskeasävyisen sukan pari on nyt puikoilla. Joululahjaideoitakin on, saa nähdä, mitä tulee valmiiksi. Jouluun ei kuitenkaan enää ole kovin pitkä aika lahjojen neulomista ajatellen.

Huomenna on luvassa puuhommia. Puoliso käy hakemassa kuorman tai pari uunipuita. Lupasin aamulla järjestellä tuon puuvaraston siihen malliin, että ladon pinon pohjimmaiseksi nuo viimekesäiset lehtikuusen pintapätkät, jotka saavat siellä vielä kuivatella itseään. Lämmityskauden alkamisella on oma vaikutuksena ruokatalouteenkin: laatikoita, karjalanpaistia, uunipuuroja, pataruokia ja muita pitkään haudutettavia tulee valmistettua enemmän kuin kesällä, jolloin leivinuunia ei juurikaan lämmitetä. Eikä unohtaa sovi kala- ja lanttukukkoakaan, joita teen vain leivinuunissa. Karjalanpiirakat onnistuvat sähköuunissakin ihan yhtä hyvin!

Neiti Parsonilla on toinen juoksuaika. Levoton on hänen mielensä, selvästikin ilmenee kaipuuta johonkin, jonka päämäärästä hänellä ei liene selkeää mielikuvaa. Elo on rajoitetumpaa, kun pihalla ei voi oleskella juoksunarussa lainkaan. Naapurustossa on kolme poikakoiraa, jotka arvattavasti mielellään piipahtaisivat Neidin luona, mikäli vain tilaisuus tulisi! Neiti saanee kyllä ajastaan sulhasenkin, sillä äitiyden onni on hänelle suunnitteilla, joskaan sulhoksi ei pääse Sulo, Otto eikä Topi, vaan joku parsonherra. Ei siis mitään rakkausliittoa, vaan sulho on kasvattajan valitsema; siinä ei tunteita kysellä!