Tänään on ollut parikin ukkoskuuroa ja vettä on tullut rajuina ja kuuroina ja varovaisena pisarointina. Edelleen on niin hiostavaa, että uusia ukkosia lienee luvassa. Illat pimenevät vauhdikkaasti, ja on pakko myöntää, että aletaan elää syksyä. Tuntuiko tältä silloin parina ensimmäisenä kouluvuonna, jolloin koulu alkoi syyskuun alussa ja oltiin lauantaisinkin koulussa, vai jatkuiko kesä kyseenalaistamatta syyskuun alkuun? En enää muista, siitä on niin kauan.

Viikonloppuna olin kesätauon jälkeen kirjoituskurssin lähiopetuksessa. Viikonloppu oli antoisa kuten kaikki edellisetkin. En ole koskaan erityisemmin pitänyt näytelmien lukemisesta, mutta nyt lisäsin luettavien listaan muutaman näytelmän. Viikonloppua varten luin Ibsenin Nukkekoti -näytelmän ja hämmästelin, miten monia nykyajan ihmissuhteita ja -kohtaloita se toi mieleen, vaikka toisaalta onkin vanha ja täysin toisenlaiseen maailmaan sijoittuva. On asioita, jotka eivät muutu, tai jos muuttuvat, niin tavattoman hitaasti.

Tämänkertainen etätehtävä on jotain, mitä en ole ennen kirjoittanut: viikonloppuna ideoitu synopsis pitää saattaa käsikirjoituksen muotoon. Kyseessä ei sentään ole koko illan pitkä elokuva, mutta jos muutaman minuutin jakson saa pakerrettua käsikirjoituksen muotoon, niin hyvä! Dialogia olen ennenkin vähän kirjoittanut, mutta kuinka pieni osa käsikirjoituksesta se dialogi onkaan!

Seuraava kuva ei ole menneeltä vuosituhannelta vaan tässä kuussa Helsingissä otettu Kameran säädöt olivat päin puuta, mutta utuinen kuva luo vaikutelman jostain kaukaa menneisyydestä.