Olen tehnyt elämäni ensimmäiset leimakuvakortit. Leimakuvat hankin Västäräkiltä vähän aikaa sitten. Ei taida olla oikein minun lajini tuo kuvien värittämnen, niin mukavaa kuin se onkin. Harjoittelen nyt noilla olemassa olevilla leimakuvilla, ja jos tulokset eivät parane merkittävästi, unohdan koko leimakuvat. No, en sentään ihan kokonaan niitä hylkää, toki edelleen ihailen taidokkaita leimakuvavärityksiä ja kortteja toisten blogeissa. Täytyy nyt ainakin yrittää vielä paremmilla väreillä.

Tämä kortti lähtee huomenna Kiertävän ilon mukaan:

 

Tässä on 3D-syntymäpäiväkortti ystävälleni ja rippikortti hänen tyttärelleen. Rippikorttiin kirjoitin sisään säkeitön Anna-Mari Kaskisen runosta/laulusta Evankeliumi:

Rukoile ja työtä tee, muu Luojalle jää./ ajallansa työsi kantaa saa hedelmää./Vaikka oma voimasi on vaatimaton, /vierelläsi voimallinen Jumala on.  Näihin sanoihin uskon vakaasti!

Aion ottaa taas työn alle hartiahuivin mielihyväneuleeksi. Olen kokeillut jämälangalla pariakin aloitusta: liian monimutkaista kuviota en tahdo valita, mutta toisaalta Fifi I tuntuu hieman liian yksitoikkoiselta. Ehkäpä teen siitä hieman reikäisemmän sovelluksen.

Neuleista ja langoista puheen ollen: Oletettavasti ajamme lähiaikoina Korian ohi ja olen suunnitellut Puolisolle kahvitaukoa ABC:lle. Itse voisin sitten pistäytyä Novitan tehtaanmyymälässä ihan vain pikaisesti...

Ja sitten se saamattomuus. En ole tänä(kään) kesänä tehnyt puoltakaan siitä, mitä kuvittelin tekeväni.  En saa itsestäni irti, niin se vain on. "Aina sika syitä löytää: Jos ei ole maa jäässä, niin on kärsä kipeänä". Kukkapenkit rehottavat valtoimenaan ja uudet ovat puoliksi valmiina (Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :) ). Sisustusideat ovat edelleen ideoinnin tasolla. Kankaita on ja lankoja, mutta valmistuneita töitä aika vähän eli ei juuri mitään.

Lääkkeeni mahdollisissa sivuvaikutuksissa mainitaan mm. voimattomuus ja väsymys; eikö se ole melkein sama asia kuin samattomuus? Eikä ole kyse siitä, että tekemättä jäisivät vain ikävät asiat kuten ikkunoiden pesu, vaan kun en aina saa kiinni mukavistakaan asioista! Olen kyllä siltikin onnellinen, sillä jokaisena aamuna tunnen iloa alkavasta päivästä, eikä siitä vaikean masennuksen tuskaisuudesta ja epätoivosta ole tietoakaan!

Puolisolla on neljäs eli viimeinen kesälomaviikko meneillään, Hänkin tänään ihmetteli, ettei ole saanut lomalla tehtyä mitään suunnittelemaansa. Kysyin sitten, onko hän saanut edes levättyä, johon hän vastasi myönteisesti. Sanoin, että sehän riittää; jos mikä, niin lepo on ollut hänelle tarpeen. Eikä hän toki jouten ole koko aikaa ollut, on vain sattunut puuhailemaan muuta kuin mitä oli suunnitellut!