Tytär soitti myöhään eilen illalla ja sanoi, että nyt hänellä on avaimet taloon. Hän Armaansa kanssa teki talokaupat jokin aika sitten, ja entiset omistajat muuttivat viikonlopun aikana pois.  Viimeiset kamppeet kerättyään ja siivottuaan talon myyjät sitten toivat avaimet uusille omistajille.

Tänään olimme sitten muuttoapuna: minä, Puoliso, Kuopus ja Lapsukainen. Niin, eikä sovi unohtaa neiti Parsonia, joka oli mukana, vaikka tytär julisti alueen koirattomaksi vyöhykkeeksi. Puolisolla alkoi tänään vuosiloma, joten hyvin ehti hänkin muuttoa tekemään.

Talo ympäristöineen on vallan viehättävä. Vaikka talo on vanhempi kuin minä, on se taitavan remontoinnin ja sitä hellästi kohdelleiden entisten omistajien ansiosta niin hyvässä kunnossa, ettei mitään välitöntä remontointitarvetta ole. Somat makuuhuoneet ullakolla vinoine kattoineen, ullakon varastotilat, kellari, lasikuistit ja vanhan talon henki ovat jotain sellaista, mitä olen kaivannut asuessani tässä 80-luvun melko persoonattomassa talossa. Myös tontti on mielenkiintoisen vaihteleva eikä  täysin tasainen kuten tämä omamme. Iso plussa ovat myös puulämmitteinen tilava pihasauna sekä leikkimökki. Ulkorakennuksessa on puuliiterin ja varaston lisäksi myös varastona käytetty tila, jossa oli vanhat hirsiseinät. En tiedä, mihin tehtävään tuo hirsiseinäinen huone oli alunperin rakennettu, mutta sieluni silmillä näin jo seinät putsattuina ja valkaistuina, lattian lankut hiottuina ja vahattuina ja pienessä kolmiruutuisessa ikkunasa käsinvirkatut verhot: mikä oivallinen kesäaitta!

Onhan siinä nuorella parilla työsarkaa, ennen kuin uusi koti kaikkineen on maksettu. Talo on minusta siinäkin mielessä hyvä, että se on ihan tarpeeksi tilava, mutta mitään hukkaneliöitä tai -kuutioita siinä ei ole. Sisäsaunankin ikkunasta on hieno järvinäköala, samoin kuin kaikista eteläpuolen ikkunoista. Ranta ei nykyisellään ole käyttökelpoinen, mutta osittainen ruoppaus, johon on jo lupa olemassa, mahdollistaa sen, että rantaan voi rakentaa laiturin ja paikan veneelle: Tyttären Armashan on innokas kalamies ja vesillä liikkuja. 

Rukoilen siunausta uudelle kodille ja sen asukkaille, joiden määrä toivon mukaan kasvaa ennen kuin vuosi loppuu.

Illalla kotiin paluun jälkeen tein muutaman pienen helmityön, jotka matkaavat huomenna Sisaren perheeseen: Sisar, Sylikummityttö ja jälkimmäisen poika Isoveli saavat enkeliavaimenperän/-kännykkäkoristeen, ja Sisaren kuopus myöhästyneenä syntymäpäivälahjana korvikset:

Itsellenikin tein kännykkäkorun eli pujotin koruristin renksukkaan:

Minulla ei ole aavistustakaan, miksi kännykät haluavat koreilla tuollaisilla riipuksilla, mutta kun niitä kumminkin tehdään ja käytetään, niin mikäs siinä. Voihan enkeli toki muistuttaa suojelusenkelistä ja varjeluksesta, ja minulle risti kertoo siitä, mikä on Ainoa Toivo.

Taas sataa oikein ropisemalla, joten pyykit saavat lisähuuhteluita narulla riippuessaan. "Kyllä kesä märkänsä kuivaa", sanoisi Äiti, jos asiasta valittelisin hänen kuultensa. Onneksi päivällä oli aurinkoista, kun kuskattiin muuttolaatikoita. Huomenna muuttopuuhat jatkuvat, joten toivotaan poutaa tänne itärajan pintaan ja miksei muuallekin!