Eilen olimme entisen naapurimme 50-vuotispäivillä. Ajelimme ihanaa vesistöjen monin paikoin reunustamaa reittiä pitkin liki 200 kilometriä suuntaansa. Matkan varrella ohitimme linja-auton, joka oli kuvaamisen arvoinen. Ohituksen jälkeen pysähdyimme seuraavaan liittymään ja kuvasimme tätä harvinaista menopeliä:

Tulomatkalla iltamyöhään maisemat olivat silmiähiveleviä. Parhailla paikoilla, kuten korkeilla silloilla, ei voinut pysähtyä kuvaamaan, mutta kaunista ja tyyntä oli muuallakin:

Tänään juhlinta jatkui, sillä Minskun luona vietettiin valmistujaisia: hän sai fysioterapeutin (AMK) tutkintotodistuksen ennen juhannusta.

Tänään on satanut välillä kaatamalla, ja ukkonenkin jyrisisi ihan kunnolla. Onneksi sattui poutainen tauko juuri silloin, kun kahviteltiin Esikon ja Minskun kotona, niin että osa vieraista sai juoda kahvit terassilla ihan auringon paistaessa.

Pienin vieras oli kummityttöni parikuinen kuopus, ellei oteta huomioon Tyttären masuvauvaa Nyyttiä. Vauva oli soma ja ihana niin kuin vauvat yleensä ovat. Pituutta hänellä oli viime vikon mittauksessa ollut 56,5cm eli saman verran kuin Esikolla syntyessään. Jällleen kerran ihmettelin, miten niin pitkä vauva on lyhyenläntään mahaani mahtunut. Ensimmäisen kerran ihmettelin asiaa liki 25 vuotta sitten, kun vastasyntynyt poikanen nostettiin mahalleni, ja hän oli niin hirmuisen paljon pitempi kuin se osuus vartalostani, jonka sisällä hän oli joutunut monella mutkalla sinnittelemään. No, oli se maha kyllä isokin!